Tehtaan palaute artikkeliin

Kaksi kimpan jäsentä kalastivat aktiivisesti Silver Hawkeilla yhteensä lähes kymmenenä kautena, joten käyttökokemuksia on kertynyt. Sekä hyviä, että vähemmän hyviä.

Materiaali

Merialumiini on materiaalina aktiiviselle veneilijälle järkevin mahdollinen veneenrakennusaine. Kun venettä nostetaan ja lasketaan yli viisikymmentä kertaa kaudessa ja kaudella tarkoitetaan koko avovesiaikaa, jäiden lähdöstä niiden tuloon, joutuu vene tavallista kovemmalle rasitukselle. Yksin tapahtuvat nostot ja laskut usein heikkokuntoisiltakin luiskilta, jossa veneen joutuu jättämään slipille odottamaan, ilman mahdollisuutta pistää venettä parkkiin trailerin hakemisen tai sen parkeeraamisen ajaksi, tuovat selkeästi esille alumiinin parhaat puolet. Molemmat veneet ovat tänäkin päivänä rungoltaan siistissä kunnossa. Köliraudalla varustettukin lasikuituvene olisi ankea näky vastaavan käytön jälkeen. Myös pyöriminen taimenkivikoilla saa lisävapautta, kun vene on alumiinista. Kevyemmissä keleissä voi koneen nostaa ylös ja antaa veneen ajelehtia kivikoiden yli. Pienet kosketukset eivät haittaa.

Runko:

Rungoltaan Hawk on merikelpoinen vene kokoisekseen. Se on johdonmukainen ajettava. Veneen varalaita on matala. Normaalissa kalastuksessa siitä on vain hyötyä. Kalat on helppo nostaa kyytiin, tai vapauttaa. Kovemmissa keleissä ja avomerellä myötä- tai vasta-allokkoon ajettaessa voi keula joskus sukeltaa aaltoon sisälle aiheuttaen tulvan veneeseen. Myös oleilu lähellä murtuvia aaltoja taimenpaikkojen kupeessa lisää mahdollisuutta saada osan vedestä nilkkoihin. Kunhan vettä ei ole ylettömästi veneessä, se itsetyhjenevänä poistaa ylimääräisen. Hawk on suunniteltu 90-luvun aluussa, jolloin siihen sopivia nelitahtikoneita ei ollut olemassa. Siksi vene on suunniteltu alle sadan kilon moottoripaino mielessä. Vene ei ole perästä niin kantava kuin viimeaikoina suunnitellut veneet. Kun isommat nelarit tulivat markkinoille painoivat ne selkeästi enemmän kuin samankokoiset kaksitahtiset. Ison yli 140kg:n nelitahtisen laittaminen perälautaan pistää Hawkin kellumaan peräpainoisena, joka aiheuttaa rannassa esteettisen ongelman ja kalastettaessa harmeja. Kevyellä koneella liukukynnys on myös olematon.

Taimenkalassa roikutaan perä kohti aaltoja ja vesi huuhtelee moottorikaivoa alvariinsa. Suuressa viisaudessaan Silverin suunnittelijat ovat laittaneet kiinteän bensiinitankin huohotinaukon moottorikaivoon. Lisäksi huohotinaukon letku laskee suorana alas tankkiin. Joten vedellä on suora reitti tankkiin. Kaikki vesi, joka pääsee sisälle huohotinletkuun valuu suoraan tankkiin. Kaiken kukkuraksi Hawkissa ei aiemmin ole ollut vedenerottajaa vakiona bensiiniletkussa ennen polttoaineen menoa koneeseen. Tämä yhdistelmä tarkoittaa harmeja tai vaaratilannetta ennemmin tai myöhemmin. Jos omistat vanhemman Hawkin, hanki ehdottomasti vedenerottaja ja pyydä Silveriltä korjaussarja, jolla muutat huohotinletkun konstruktion vähemmän vaaralliseksi.
Konetehoa ei ainakaan huippunopeuden takia kannata lisätä yli 70-80 Hv:n. Itseasiassa 50-60 Hv:lla tulee mainiosti toimeen. Isommalla koneella ajettaessa alkaa keula hakea, vaikka miten trimmaisi konetta, eikä tee mieli ajaa yli 30 solmun nopeuksissa. Matkanopeutena on 20-23 solmua miellyttävä vauhti.

Sähköt

-97 ja-98 ja aiemmin toimitetussa Hawkissa olivat sähköt kuin naapurin "Ranen" tekemät. En tiedä onko asiaan saatu korjausta myöhemmissä malleissa. Sähkötöiden lapsellinen toteutus on tyypillistä kaikille pienveneille. Ei keskitettyjä sulaketauluja, ei kunnon jakotukkeja. Johtoja ja sulakkeita siroteltuna sinne tänne. Tarvittaessa virtaa johonkin laitteeseen, se otetaan ryöstöliittimellä jonkin muun laitteen johdosta. Sanalla sanoen armoton sekasotku ja runsaasti hapettuvia liitoksia. Jonkun laitteen sulakkeen palaminen aiheuttaa pitkän etsintäsession, jota ei ainakaan merellä tee vapaehtoisesti.
Kaiken tämän kruunasi ala-arvoiset kytkimet, jotka hapettuvat pilalle kaudessa tai kahdessa. Kytkinten ala-arvoisuus on kaikkien muidenkin veneenvalmistajien helmasynti. Kokemuksesta tiedän, että kunnollisiakin kytkimiä on saatavana. Vaihdoin perheemme omistamaan Fjordiin avotilan kytkimet 70-luvun lopussa. Näin saman veneen 18 vuotta myöhemmin rannassa Tammisaaressa. Sisään kurkistettuani näin asentamani kytkimet yhä käytössä.
Jos haluaa sähköjen toimivan moitteettomasti Hawkissa tai yleensä pienveneessään, on ne tehtävä itse. Tein itse jakotukit, johoin toin virrat ja keskitetyn sulaketaulun, johon pääsi helposti käsiksi. Vaihdoin kytkimet. Eikä minulla senjälkeen ollut ongelmia kuin kytkimien kanssa. Hankin standardi-kytkimet veneliikkeestä myyjän suosituksesta. Kytkimet paljastuivat ala-arvoisiksi. Kimpan Eaglessa on sähköt valmistajan toimesta hieman paremmin tehty. Hyvä niin.

Sisusta:

Hawkin DC:n hyvänä puolena on lasikuitusisus. Ei teräviä kulmia ei mätäneviä vanereita. Helppo pitää puhtaana ja säilytystilaa on riittävästi. Avoveneen ongelmahan on yleensä kovemmissa keleissä juuri se, että tavarat eivät pysy kyydissä ja joudut laskemaan veneen alas plaanista. Tai sitten tavarat eivät kestä pärskeitä ja happanevat avotaivaan alla. Hawkissa kaikki tarvittava saadaan suojaan.
Huonona puolena veneessä on tilojen leväperäinen hyödyntäminen. Matkustajan pulpetin yläosaan, joka on tyhjää täynnä, et voi varastoida mitään veneen vakioluukkujen kautta. Leikkasin pulpetin yläosaan reijän ja asensin pulpetin puoliväliin sisälle välipohjan. Kanteen asensin tiivisteen ja tein luukun, jonka saranoin kiinni. Veneessä oli nyt 60 litraa helposti saavutettavaa ja hyödynnettävää tilaa parhaalla paikalla veneessä. Kiikarit, kännykät, eväät termoksineen ja osan vaatteista sain suojaan, mutta kuitenkin aivan käden ulottuville.
Lisäsin myös kuskin pulpettin isomman sivuluukun, johon keskitin veneen sähköt.

Hawk on peruskontruktioltaan vankka vene, joka pitää hyvin arvonsa. Ajossa kuljettajan rajat tulevat veneen rajoja aiemmin vastaan.

juha