|
Venekimpan mielestähän elämän tarkoitus on suuremman kalan saaminen, kuin mitä kaverit saavat. Siis, ydinpyrkimys on kateuden herättäminen muissa jäsenissä. Se on helppo saada aikaan reissuissa, kun itse vetää kalaa kaksin käsin veneeseen, muiden keskittyessä siiman ja uistimen ulkoiluttamiseen. Muutamalla lakonisella lisähuomautuksella saat tunnelman hipomaan pilviä. Kaverien otsasuonet pullistelevat ja niskat alkavat punottaa. Kyllä kalastaminen voi olla hienoa!
Mihin kameraa tarvitaan?
Ongelma syntyy, kun joku porukasta ei ole mukana. Tai mikä vielä pahempaa, olet yksin merellä? On selvää, että tätä olisi vältettävä viimeiseen asti. Joskus vahinko vain tapahtuu. Ajattele, olet yksin ulkona ja saanut suuremman kalan kuin yksikään kavereistasi tuona sesonkina, eikä kukaan ole näkemässä! Kaamea tilanne! Hukkareissu.
Älä anna tilanteen valua hiekkaan. Kamera on keksitty. Kaikki kamerat eivät kuitenkaan kelpaa. Filmikamera kateuden herättäjänä on poissuljettu filmin kehityksen vaatiman ajan takia. Kateus jotenkin laimenee ajan kanssa. Kun reissulta palatessasi soitat 16 puhelua ja kerrot saaliistasi, huomaat korkeintaan pientä kateutta linjan toisessa päässä. Kun sitten viikkoja myöhemmin pullistelet saalistasi esittävien paperikuvien kanssa, lähenee niiden synnyttämä kateuskerroin nollaa. Ei, ei, ei, tämä on liian abstraktia viestintää, eikä palvele tarkoitustaan.
Miksi digikamera?
Kuvat on saatava heti mukaan, jotta kateuden saa nousemaan toiseen potenssiin. Kunnon kuvat saaliista, viestin mukana, saavat avoimessa haavassa olevaan veitseen tehokkaaseen kiertoliikkeeseen. Tämä on syy miksi Venekimpan jäsenet ovat kaikki päätyneet digitaalikameroihin. Muutama valittu, huolettomalta vaikuttava, poseeraus kalan kanssa. Liität nämä sähköpostiviestiisi ja kuulet jo, kuinka hampaita narskutellaan viestin vastaanottopäässä. Olosi on parempi. Itseasiassa voit paremmin kuin James Brown! Nyt olet toteuttamassa oman elämäsi syvintä tarkoitusta.
Tilanteiden hallitsemiseksi ja kateuden maksimoimiseksi kamerat kulkevat mukanamme reissuilla. Olemme kaikki amatöörejä valokuvauksen suhteen, joten suttua tulee taajaan. Tämä on toinen syy, jonka takia kuvaamme yksinomaan digikameroilla. Se ei haittaa. Näyttöä katsomalla raakamme surkeimmat tekeleet ja toiveikkaasti painamme suljinta uudestaan. Kalan noustessa veneeseen "filmiä" poltetaan ahkerasti kelvollisen kuvan saamiseksi. Olemmehan me nyt koko eksistenssisimme alkulähteellä. Valokuvausfilosofiamme onkin tiivistetty neljää k-kirjaimeen, eli KKKK="korneja kuvia kortit kukkuroilleen". Tämä menetelmä on toiminut loistavasti.
Minkälaisen digikameran valitsen?
Koska kuvia on saatava itsestä ilman apua, on kamerassa oltava nivelöity runko tai kääntyvä näyttö. Näytöstä voit tarkkailla itseäsi ja rajata kuvan. Kimpan kameroista tämän vaatimuksen täyttävät vain Nikonit. Olympuksella joudut tekemään hakuammuntaa, ennen kuin v-käyrää nostattava kuva on varmasti saatu muistiin. Hyvää kalastusaikaa menee hukkaan. Nykyisin kameravalikoima markkinoilla on lisääntynyt. Lähes kaikilla valmistajilla on malleja, joiden näyttö kääntyy, ja joilla mahdollista saada aimo pönötys kavereiden tietoon. Välttämättomäksi apuvälineeksi tarvitaan pieni jalusta, jonka voit kiinnittää vaikka veneen kaiteeseen. Tästä lisää myöhemmin tulevassa veneenrakennusta ja kalastuksen apuvälineitä käsitteleväsä juttusarjassa.
Varoituksen sana
Elektroniikka ja kosteus ovat huono yhdistelmä. Suolainen vesi ei yhtään paranna tilannetta. Oppirahoja on maksettu myös venekimpan keskuudessa. Kepulisarjan välineillä varustettu kimpan jäsen menetti mainion tilaisuuden pönöttää oivan lohen kanssa. Kyllä harmitti. Jotta kalusto pysyisi alati kuvausvalmiina, eikä ainoatakaan pönötyskuvaa kalan kanssa menetettäisi, on kamera suojattava hyvin kosteudelta. Ongelma kameran suojaamisessa on se, että jos sen suojaa hyvin, on sen kaivaminen useimmiten ylivoimainen tehtävä. Kimpan ratkaisu kameran ja muiden tarvikkeiden kuivaan säilytykseen ovat olleet Ortliebin laukut. Yhden jäsenen hankittua laukkuja hänen pönötysindeksi kasvoi aivan eri luokkaan kuin muiden. Jätkä oli aina kamera kädessä säästa riippumatta. Aikansa tätä seurattuaan muiden paine kasvoi sietämättömäksi ja kuin köyhän talon porsaat, he marssivat kauppaan hankkimaan omansa. Suurimman suosion ovat saavuttaneet vedenpitävillä vetoketjuilla varustetut mallit, mutta myöskin rullattaviin laukkuihin löytyy kannatusta. Vetoketjullinen laukku on kuitenkin helppokäyttöisempi. Nykyinen Ortlieb-tiheys on jo kolmen laukun luokkaa per jäsen. Kasseissa kulkeekin kaikki eväistä vaihtovaatteisiin. Huonona puolena mainittakoon, että muutamia malleja saa vain mustana, mikä vaikeuttaa hämärässä tavaroiden etsimistä laukun sisältä. Kassit seuraavat nykyisin meitä myös ulkomaille. Vedenpitävyydestä mainittakoon, että neljän päivän jatkuvassa sateessa Rivers Inletissäkin, jossa jo Goretexkin petti, niin kaikki, mikä laukuissa oli sisällä, pysyi kuivana.
juha
|
|
