KIMPPAOMISTAMISEN IHANUUS (JA KURJUUS)
Halutessamme voimme hakea kimppaomistamiseen yhtymäkohtia historiasta, sosialismista, EU:sta, ideologiasta, lääninkohtaisesta viehekortista jne. Lista on loputon, mutta kannattaako asiaa mutkistaa? Ei. Keskitytäänpä nyt oleelliseen eli kimpan menestystekijöihin, uhkiin, pelkoihin, mahdollisuuksiin.
Pelot ja uhat
Susi tulee ja hyökkää, kaikki menee päin persettä kuitenkin. Onko kimppa kateettomien optimistien aikaansaannos, joka enemmin tai myöhemmin tuhoutuu?
Keskustelupalstoilla olen huomannut runsaasti arkuutta ja pelkoa ryhtyä mukaan kimppaan. Perusteluja on monia ja osin pelot ovat joskus aiheellisia, mutta liian usein perustelemattomia ja siten vailla oleellista merkitystä.
Sääntöjen oltava selkeät, jotta eri taustat, arvot, luonteet ja taloudelliset resurssit omaavat henkilöt voivat perustaa toimivan kimpan. Käytännössä kimppa on tiimi, joka on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Kuka on heikoin? Tyhmin? Köyhin? Laiskin? Oli miten oli säännöt on laadittava siten, että kukaan kimpassa ei voi tuntea tulevansa yliajetuksi.
Esimerkki: Jos joku kimpan jäsen haluaa ostaa jonkun varusteen ja muut jäsenet eivät, voi jäsen huoletta marssia kauppaan, käsi taskuun ja rahat tiskiin. Myöhemmin jos kimpan muut jäsenet tulevat vakuuttuneeksi varusteen tarpeellisuudesta se voidaan siirtää kimpan omistukseen. Riidellä ei tarvitse. Mitä tahansa voidaan ostaa, kukin halunsa ja rahapussinsa mukaan, eikä osallistumispakkoa ole. Laiska voi maksaa rahalla olemattoman työpanoksensa kimpan tilille.
Periaatteessa demokratian on toimittava, mutta mitä jos jäseniä on kaksi tai joku vähemmistöön jäävä tuntee itsensä kaltoin kohdelluksi? Yllämainittu esimerkki on oleellinen. Mene kauppaan ja osta kuten toimisit jos olisit yksin. Muut kimpan jäsenet tulevat kyllä osallistumaan kustannuksiin, jos huomaavat hankintasi tarpeelliseksi.
Kimppa on tavallaan jatkuvaa taistelua ja väittelyä mutta juuri se on yksi niistä monista asioista jotka tekevät siitä mielenkiintoisen. Vaatiiko luonnetta? Kyllä! Mauri Jormakka verkkareihin ja talvilenkkareihin pukeutuva ”minä olen paras” tyyppi voi unohtaa homman ja jatkaa kalastusta Lohi 585 HT:llä johon mahtuu mukavasti perhe koisimaan. Puolisoa voi pitää kädestä takiloiden välissä ”takakannella”. Ei haittaa, vaikka siirtymäosuuksilla kunnon kelissä välilevyt vaihtavat paikkaa keskenään. Homma pelaa?
Mahdollisuudet
Kimppaomistuksessa jäsen ikäänkuin lainaa toisten kimpan jäsenten rahaa saadakseen hyötyä: laatua edullisesti, ja kuulee kotona vähemmän nalkutusta, koska talouskassa ei ole tyhjentynyt veneen ja kalastusvälineiden hankintaan. Laina on pitkäaikainen ja purkautuu vasta myyntihetkellä. Tällöin muilla kimppalaisilla on etuosto-oikeus ja saavat halvalla lunastaa luopujan osuuden.
On luonnollista, että kaikki kimpan jäsenet yhdistävät tietonsa ja taitonsa. Tavoitteena on toki saada isompia kaloja kuin kaveri ja pönöttää oikein huolella, mutta käytännössä mielipiteiden vaihto on vilkasta ja antoisaa. Myös hankintoja tehtäessä saadaan parempi lopputulos aikaan, kun kaikki näkemykset huomioidaan. Kaiken tämän lopputuloksena on tietämyksen kasvu .
Miksei kimppoja ole enemmän ja miksi ne hajoavat?
Lainaan toisaalla näillä sivuilla olevaa lausetta hiukan mukaillen: Kateuteen, ahneuteen, omanvoitonpyyntiin sekä ihmisen vieraantumiseen rakentavasta yhteistyöstä, kaveruudesta ja nöyryydestä johtuen.
- älä myy autoa kaverille
- älä perusta firmaa kaverin kanssa
- älä takaa kaverin lainaa
Tuttuja fraaseja ja listaa voi jatkaa. Veneen omistajalla on aina kavereita. Miksi?
Mieti sitä! Olennainen kysymys jää jäljelle:
Mihin kaveruus ja ystävyys perustuvat?
Siis jos vaikka kalakaveruus ei kestä kimppaa, perustuuko kaveruus totuuteen, vai valheeseen? Perusteettomiin mielikuviin, joiden varaan rakennetaan harha, jonka kännissä saunan lauteilla voit pukea sanoiksi: ”Viddu sä oot hyvä jätkä...”
Ahis
|
