Cairns, Australia, marraskuu 2003,
Lähdimme marraskuun kaamosta pakoon matkaamalla Australian Suurille Valliriutolle (Great Barrier Reef) kalastamaan mustaa marliinia. Matkassa oli kimpan jäsenistä 3: Ana, Juha ja Ahis, sekä 2 vierailevaa tähteä, Akke ja Jussi.
Saavuimme Cairnsiin, Koilis-Australiaan, viikkoa ennen kalastusta tottuaksemme 8 tunnin aikaeroon ja kierrelläksemme hieman kaupungin ympäristössä. Kauhutarinoita tropiikin nestevajauksen aiheuttamista vaivoista lukeneena, teimme myös kaikkemme kuivumisen välttämiseksi.
Varaus
Olimme vuotta aiemmin varanneet veneen miehistöineen neljäksi vuorokaudeksi 22.11 – 25.11. Kyseessä oli ns. live aboard, eli yövyimme veneessä kalapaikkojen välittömässä läheisyydessä.
Lukemiemme artikkeleiden takia valitsimme Kim Andersen Sportfishing yrityksen veneen. Hän on menestynyt mainiosti kisoissa, tuoreimpana arvostetun marliinikisan Lizard Island Classicin ylivoimainen voitto 16 kalalla lokakuussa 2003.
Merellä
22.11
Lyhyen veneen esittelyn jälkeen lähdimme matkaan aamulla klo. 08:30. Ajomatka kalapaikoille kesti 1,5 tuntia. Malttamattomina halusimme aloittaa heti marliininuistelun. Klo 12:00 saimme ensimmäinen kosketuksen marliiniin. ”Pienehkö” 70-80 kg:n kala hyökkäsi syöttiin, hyppäsi 2 hienoa hyppyä, irroten saman tien. Vapinaa Ahiksella, jolle oli varattu ensimmäinen väsytysvuoro.
Klo 1345 jokin hyökkäsi upposyötin kimppuun. Ilmeisesti wahoo tai barracuda. Loppupäivä sujui kalastuksen suhteen hiljaisesti ja klo 1830 saavuimme riutan sisään ankkuriin. Kanttimme petti. Ahiksen pitkällisen kuivan kauden (lue:huonon karman) takia vaihdoimme ensimmäiseksi väsyttäjäksi Anan. Söimme illallisen ja asetuimme nukkumaan.
23.11
Kuudelta ylös ja snorklaamaan. Snorklailimme voimakkaassa virtauksessa. Piti olla huolellinen, ettei ajaudu liian kauaksi veneestä. Vastavirtaan uiminen oli todella raskasta. Valliriutan vedenalainen maailma on ainutlaatuinen. Sanat eivät riitä kuvaamaan sen kauneutta.
GT
Aamiaisen jälkeen aloitimme kalastuksen. Kalastelimme heittämällä ”markan setillä” GT:tä, joka ei ole tunnettu drinkki, vaan Giant Trevally, jota monet pitävät vahvimpana meressä elävänä kalana. Joel näytti ensin meillä mallia, kuinka isoa popperia tulisi pomputtaa pinnalla ja tartutti muutaman heiton jälkeen GT:n ja antoi vavan Analle. Anan leuka loksahti, kun hän tajusi, että nyt on siiman päässä voimaa. Ana on saanut isoja kaloja ennenkin, mutta nyt oli langan päässä voimaa enemmän kuin koskaan.
Kala pyrki epätoivoisesti kohti teräviä koralleja, jolloin siima olisi katkennut. Kelalla oli erittäin vahvaa kuitusiimaa, joten kalalle saattoi antaa painetta oikein kunnolla. Vavan alapään joutuu tukemaan nivusiin, joten Ana halusi, että laitetaan väsytysvyö. Kipparimme Tim väsytyksen loppuvaiheessa peruutti hieman liikaa ja kala irtosi, kun se pääsi veneen alle. Ei haitannut, Anan hymy oli korviin asti ja hiki irtosi vuolaana.
Juha totesi sössivien tumpuloiden olevan kalassa, otti virvelin käteen ja toisella heitolla tärähti. ”Näin näitä väsytellään”. Aikansa sössittyään nostettiin kannelle alle kympin GT.
Seurasin ähellystä koko ajan ja on todella vaikea uskoa, kuinka paljon voimaa voi tuon kokoisella kalalla olla. Täysin käsittämätöntä. Maailman meristä ei löydy sellaista lohta, joka pystyy vastaavaan. Hieno urheilukala, jonka liha ei ole hääviä. Siksi GT:n kalastus on C&R hommaa, josta Venekimpan jäsenten lisäksi varsinkin japanilaiset kalastajat ovat innostuneet.
Light tackle
Puoleltapäivin aloimme syöttikalojen uistelun. Viiden minuutin uistelun jälkeen saimme 3kg:n makrillin. Klo 13:00 aloitimme marliinin uistelun. 1,5 tunnin kuluttua keräsimme kaluston ylös, koska havaitsimme ison tonnikalaparven jahtaavaan pikkukalaa pinnassa. Iso lintuparvi paljasti sijainnin.
Hetken kuluttua Akke väsytteli 3 kg:n Skip Jack tonnikalan, josta Joel nopeasti koukutti elävän syötin. Tonnikalan lisäksi vetoon laitettiin vain upposyötti eli painotettu queenfish. Nopeus tiputettiin 3-4:ään solmuun, jotta elävä syötti pysyisi hengissä ja kalastaisi tehokkaasti.
Elävä syötti lähettää stressisignaalia veteen, joka houkuttelee petoja. Erityisesti haita. Uistelua jatkettiin lähellä syöttikalaparvea, koska koko meren ravintoketju on läsnä, myös marliinit.
Marliini!
Pitkän odottelun jälkeen 17:00 rävähti! Kunnon tärppi elävään syöttiin, vene seis ja hiljaisena tuijotimme pulssi kohoten, kuinka Tiagrasta meni siimaa ulos puoli minuuttia. Jarru 45 paunaan iskuasentoon ja veneeseen veto päälle. KIINNI ! ”We are on!” huusi Joel.
Ana penkkiin, vapa jalkojen väliin ja valjaat kiinni. Kippari alkoi peruuttaa kohti kalaa, vene tärisi ja aallot löivät peräpeilin yli avotilaan. Ana kelasi siimaa sisään, kunnes pääsimme lähemmäs kalaan. Varsinainen väsyttely voisi alkaa. Hiki virtasi ja irvistys kertoi, ettei kelaaminen ollut kevyttä. Suoritus ei ollut suoraan marliiniväsytyksen oppikirjasta, mutta siimaa tuli kelalle.
15 minuutin kuluttua kala saatiin lähelle ja nähtiin komeita loikkia kalan yrittäessä vielä pakoon. Viimein Joel sai perukkeesta kiinni vetäen 350 paunaisen (160kg) marliinin veneen viereen elvytykseen. Koukku oli siististi kiinni miekan alle, joten vapautus sujui hyvin ja kala pääsi vapaaksi hyvässä kunnossa, tosin yhtä hapolla kuin Ana, jonka ilme taistelun jälkeen oli näkemisen arvoinen. Ensimmäinen marliini saatu toisena päivänä! Hienoa !
Ahis penkkiin
Joel antoi ymmärtää, ettei juhlimiseen ole aikaa. Syötit pian vetoon, koska pian tulisi pimeää. Klo 17:35 tärähti taas. Pienempi, hieman alle 100 - kiloinen marliini kiinni. Samat manööverit ja huonon karman Ahis väsytysvuoroon.
Vain 5 minuuttia ja Joel oli jo perukkeessa (leader) kiinni ja kala hyppäsi poikittain veneen takana. Juha totesi, että kalalla oli pyyhe tai muovikassi suussaan. Myöhemmin selvisi, että se oli marliinin vatsalaukku. Huomatessaan joutuneensa huijatuksi, marliini oksentaa syöttikalan ulos. Joskus oksennusreaktio on niin voimakas, että vatsalaukku tulee ulos suusta. Ei hätiä mitiä, marliini kykenee nielemään sen ongelmitta takaisin.
Uusi hyppy, pään ravistus ja koukku lensi kaaressa Ahiksen pään vierestä avotilaan, joka ei tajunnut edes säikähtää. Adrenaliinia kroppa täynnä, vapina alkoi hetken päästä. Jalat setsuurilla Ahis nousi penkistä aivot nollattuna. Huh huh!
Illalla oli nälkä
Hieno päivä päättyi taas ankkuriin riutan suojaan muiden veneiden sekaan. Laadun tunne valtasi mielemme, vaikka lammaspaisti oli palanut uuniin ja kippari Tim heivasi sen ikkunasta kalojen ruoaksi.
Aina nälkäinen Ana, jolla on ns. moolokin kita oli hypätä perään. Saimme kaverin rauhoittumaan, koska kippari aloitti uuden illallisen valmistelun. Söimme wahoota (kalaa), teimme useita sommitelmia rommista.
Opetusta
Kippari päivän sähellystämme katsottuaan pisti meidät koulunpenkille, saimme oppitunnin oikeasta väsytystekniikasta, joka perustuu energian säästämiseen.
Väsytyksessä käytetään kalan vetoa apuna nousemalla penkistä ylös ja eteenpäin samalla veivaten pari kierrosta siimaa sisään. Kun perse laskeutuu takaisin penkkiin, saadaan saalis lähemmäksi ja kalalle painetta, kun jäykkä vapa jännittyy.
Vavan kärkeä tarkkaillaan, heti kun paine vähenee, painopiste eteen, takapuoli ylös jalat suorana, pari kammen kierrosta ja takaisin alas. Kun 3 - metrinen peruke saadaan deckhandin ulottuville, alkaa vesi roiskua.
Tässä vaiheessa marliini saa yleensä raivarin. Hulluja kavereita nuo deckhandit. Perukkeesta on pidettävä kiinni oikein, jotta tarvittaessa voi päästää nopeasti irti. Veneen toinen deckhand oli parasta aikaa sairaslomalla käsi hajalla, kun teki pienen virheen. Muutamia on lähtenyt kalan mukana laidan yli ja jopa hukkunut.
Viisaus härmistyy
Loppuillasta lukuisten rommisommitelmien viisastutttamina tiesimme itse kukin mielestämme kaiken marliinin väsyttämisestä. Tätä itselle valjennutta tietoa jaoimme muille matkalle osallistuville pässinpäille, joille kaikki pitää vääntää rautalangasta.
24.11
Kaiken tuon edellisiltaisen pyytteettömän neuvomisen väsyttäminä nukuimme hieman pidempään. Aamurutiinit, ensin snorklausta ja aamiaista. Yritimme taas aamupäivällä harhauttaa GT:tä ottamaan popperiin, mutta oli todella hiljaista. Klo 11 aloitettiin syöttikalojen uistelu kevyillä välineillä. Saimme yhden makrillin ja kaksi tonnikalaa.
Tonnikalat laitettiin elävinä tonnikalaputkiin, jotta niitä voitaisiin myöhemmin käyttää elävinä syötteinä. Putkissa kiertää vesi koko ajan. Klo 13 aloitimme marliinin uistelun. Valitettavasti kumpikaan tonnikaloista ei kestänyt hengissä, joten aloitimme kuolleilla syöteillä. Klo 13:25 ensimmäinen tärppi, syötti katosi, vain koukku jäi jäljelle. Klo 15:30 hai vei tonnikalan takaosan siististi yhdellä puraisulla. Selvästi Anan sukulainen. Leikkausjälki antoi aihetta ihmetellä hampaiden terävyyttä.
Klo 15:55 ensimmäinen varma marliinitärppi. Kala ei niellyt syöttiä kunnolla, koska näki lähellä olevan toisen syötin ja hyökkäsi sen kimppuun. Vesi roiskui veneen takana, kala ei tiennyt mitä olisi syönyt. Seurasi komea hyppy, jonka jälkeen kala hylkäsi molemmat syötit. Molemmat syötit jäivät vielä ehjiksi ja miehistökin oli kanssamme ihmeissään.
700 lbs
Klo 1745 tälläsi upposyöttiin marliini, joka jäi kiinni. Juha herätettiin kolmansilta päiväuniltaan tuoliin. Valjaat kiinni ja peruutus kohti kalaa alkoi. Kala vain vei siimaa kelalta ja jarrua kiristettiin tappiin, eli 65 paunaan. Juha oli ihmeissään ja kelasta kuului ääniä, jotka kertoivat välineiden olevan kovilla.
Vahva kala vei siimaa ulos kuin tyhjää, vaikka jarru oli tiukalla. Hiki virtasi ja penkistä kuului marinaa: ”tämä on sairasta touhua” Tunnin väsytyksen ja komeiden hyppysarjojen jälkeen vapautettiin vauras ja erittäin ärtynyt noin 300-kiloinen marliini. Juha totesi:”kun peruke katkaistiin, oli helpotus suuri”. Juhalla oli ylirasittumisen oireita. Voiko ihminen saada burn outin väsytellessään marliinia kesken päiväunien? Ahis yritti kiinnittää merkin (tag) kalaan, mutta se oli liian kaukana, eikä Joel yksin jaksanut vetää sitä veneen viereen.
Päivämme päättyi maittavaan coral trout ateriaan. Kiinalaiset maksavat elävistä korallitaimenista jopa 70 - 80 taalaa / kilo. Todellinen herkku
25.11
Viimeinen kalapäivämme alkoi aikaisin aamulla ja tällä kertaa maltti ei riittänyt aamu-uintiin. Kalastelimme aamulla GT:tä ja Jussi saikin komean 3kg:n sinievä GT:n, jonka väri on todella kauniin sininen. Muuten oli hiljaista monia seuroja lukuun ottamatta.
Klo 09:00 alkoi syöttikalojen uistelu. 09:15 saatiin juuri sopivan kokoinen makrilli. 11:25 saatiin tonnikalaparvesta elävä syötti, jonka Joel nopeasti valmisteli ja laittoi vetoon.
Aken väsytys
Tonnikala ehti olla vedessä 2 minuuttia, kunnes vapautin laukesi ja Akke asettui penkkiin. Akke oli aikaisemmin ilmoittanut jännittävänsä pysyykö penkissä, vai lähteekö ongen kanssa laidan yli. Lohdutin toteamalla että kunhan homma saadaan videolle, mitään ongelmaa ei ole.
Akke väsytteli suurta kalaa, joka ei näyttäytynyt. Joel totesi jo aluksi, että nyt on todennäköisesti hai kyseessä. 25 minuuttia myöhemmin, kun noin 3 litraa Aken hikeä oli valunut avotilan poistoaukoista Korallimereen, oli veneen vieressä valtava whaler shark, jonka suomenkielinen nimi en ole meille selvinnyt.
Aloitimme uistelun uudelleen ja klo 12:45 vietiin taas upposyöttiä. Kala harhautti, siima löystyi, eikä kukaan tajunnut, että se uikin kohti ja veneen viereen. Tartutus epäonnistui, koska olimme myöhässä.
Tuplatärppi
Klo 14:45 tarttui marliini kunnolla ja Jussi asettui tuoliin. Kala vei siimaa kelalta vauhdilla, eikä kippari tehnyt elettäkään peruuttaakseen. Tähän oli hyvä syy. Toinen marliini seurasi ylös nostettavaa syöttiä aivan veneen taakse. Joel nyki siimasta ja yritti houkutella kalaa ottamaan. Tässä vaiheessa Jussi oli jo huolissaan. Noin 400 metriä siimaa oli mennyt kelalta ulos. Vihdoin Joel sai marliinin ottamaan kiinni, mutta se ei tarttunut kuin hetkeksi.
Irtoamisen jälkeen kippari alkoi peruuttaa kohti kiinni olevaa kalaa, tässä vaiheessa siimaa oli ulkona yli 500 m. Alkoi vimmattu kelaaminen ja pian Jussin olkapää ja käsi oli hapoilla. Kiroilua kuului, alati kannustavassa ilmapiirissä lausahdimme: ”kelaa, ei tänne ole tultu huilaamaan” , ”Jussi, miksei tapahdu mitään, älä pelleile sen kalan kanssa, menee hyvää kalastusaikaa hukkaan”.
Kala oli varsinainen jonglööri, josta saatiin hienoja ilmakuvia veneen lähellä. Noin 30 min väsytyksen jälkeen kala vapautettiin ja näin jokainen matkalaisista oli saanut kitua penkissä. Tavoite oli täytetty.
Granderi
Klo 15:25 iso marliini hetken kiinni. Hyppäsi ilmaan ja irtosi.
15:35 tärppi upposyöttiin. Seurasi normaalit tartutustoimenpiteet ilman tulosta. Ana kelasi keskimmäistä syöttiä pois tieltä. Kesken kelauksen hän virkkoi: "Täällä nykii joku". Samalla alkoi Tiagran tyhjennys siiman kadotessa kelalta.
Muu kalusto ylös, Ahis penkkiin ja valjaat kiinni. Pulssi 150 ja peruutus kohti kalaa alkoi. Puola ei päässyt vielä ihan dacronille asti eli siimaa oli ulkona noin 200 metriä.
Mitään normaaliin viittaavaa ei väsyttelyssä ollut. Itku meinasi tulla, kun en millään ilveellä, enkä millään tekniikalla saanut siimaa kelalle. Jarru tapissa ja silti kala pysyi syvällä. Välillä Ahis sai jaloilla punnerrettua muutamia metrejä.
Kala oli kuitenkin väsyttelijää vahvempi ja monia kertoja otti enemmän takaisin. Hiki virtasi. Täysin järjetön tilanne. Mies nojaa yli 100 kg:n massalla täysillä taakse ja jäykkä vapa taipuu äärimmilleen. Kala ei edes hievahda. Köydenvetokisaa jatkui noin puoli tuntia, kunnes kala osoittaa väsymisen merkkejä. Se antoi lisävoimaa ja väärällä tekniikalla jalkavoimilla punnertamalla, kalan lähestyi pintaa.
Marliini suuntasi kohti riuttaa, mikä huolestutti kipparia, joka ylhäältä näkee tilanteen paremmin. Hän ei halunnut tiedoillaan huolestuttaa kansimiestä eikä väsyttelijää. On mahdollista, että hait hyökkäisivät kalan kimppuun. Kesken väsytyksen kippari käänsi veneen siten, että kala oli veneen kyljen suuntainen ja ajatti, jarru tiukalla, kalaa kohti syvempää vettä.
Operaatio onnistui, väsyttely jatkui. Kun Joel vihdoin näki kalan kuului: ”holy shit !”. Ahikselta meinasi paska tulla housuun, kun kala pintautui, kaatui kyljelleen veden roiskuessa avotilaan. Kala otti vielä muutaman spurtin veneen lähellä ja oli usein lähes kokonaan ilmassa ravistellen mahtavaa päätään.
Yli 450 kg raakaa voimaa. Todellisia merten gladiaattoreita. 50 minuuttia meni ja kipparin auttaessa veneellä minkä pystyi. Voi vain kuvitella, miten kauan väsytys kestäisi ilman apua.
Peruke katkaistiin ja marliini jatkoi matkaa jättäen jälkeensä väsyneen, mutta tyytyväisen kalastajan.
Reissumme sai kruunun.
tekstit: ahis & juha
|
Videopätkiä Australian kalareissulta.