Vene

Vene on puhtaasti kalastukseen suunniteltu ”game fishing” vene, 43 jalkainen australialainen O’Brien, vm. 1999. Voimanlähteinä 2 x 450 hv Cummins dieselit. Veneen mitat ovat pit. 13,0m, lev. 3,86m ja syv. 1,87m. Painoa 12500 kg.

Polttoainetta mahtuu mukaan 1600 litraa, joka mahdollistaa 5 päivän reissut. Reissumme neljän päivän aikana polttoainetta kului 1200 litraa. Veneessä on ilmastointi ja Onanin 9 kwh generaattori. Vedentekolaite tekee merivedestä juomakelpoista vettä. Veneessä on makuupaikkoja 7:lle henkilölle. Sumput, syöttien säilytystilat, kylmätilat olivat sijoitettu kalastuksellisesti oikeisiin paikkoihin.

Miehistö

Miehistön jäseniä oli 2, kipparina Tim Ryan ja ”deck handinä” Joel Webb Hawaijilta. Molemmat täysverisiä ammattilaisia.

Kippari Tim Ryan on australialainen, asuu Port Douglasissa. Hän tuurasi Kim Andersenia, koska Kimin oli matkustettava emoalukselleen Weipaan. Normaalisti Tim kipparoi Port Douglasissa olevaa skottilaisen miljönäärin Wee Jock venettä.

Deckhand Joel Webb, 23 oli kotoisin Virginiasta ja kalastanut 5 vuotiaasta. Hän oli muuttanut 3 vuotta sitten Konalle Hawaijille, koska halusi tehdä rakastamaansa työtä game fishing veneillä. Pedantti nuori mies, jonka intohimona naisten lisäksi on pidellä isoa marliinia tapsisiimasta tuntien kalan voiman käsissään.

Hawaijilla uistellaan vieheillä. Joelin mielestä hänen työnsä Australiassa on palkitsevampaa, koska syöttien valmistelu ja sitominen vaatii osaamista. Hän matkustaa Valliriutalle marliinikauden ajaksi myös jatkossa. 

Välineet

Suurten kalojen väsyttelyyn tarvitaan kunnon välineet. Marliinin uistellaan 3:lla vavalla. Veneemme setit olivat Shimanon valmistamat 130 lbs:n siimaluokan laatuvehkeet. Keloina parhaat saatavilla olevat, eli Tiagrat. Pohjasiimana oli 800 m dacronia, pinnalla 200 m monofiiliä, jonka vetolujuus on 130 lbs = 59kg. Keloissa on 2 kelausnopeutta. Maksimi jarrun säätö on 65 lbs. Yleensä väsytyksessä käytetään 45 lbs:n asetusta.

Perukkeena käytetään 3 metristä monofiiliperuketta, jonka vetolujuus on 600 lbs = 270 kg! Koukkuina on circle hook eli ns. pyörökoukku, joka erittäin harvoin tarttuu kalan sisuksiin toisin kuin normaali J-koukku. Pyörökoukku mahdollistaa kalan vapautuksen hyväkuntoisena.

Vene oli varustettu levittimillä, jotta uistelukuviossa olevat pyynnit saadaan sopivasti toisistaan erilleen. Syöttikaloja uistellaan kevyillä välineillä (light tackle). Veneessämme oli sekalainen lajitelma Shimanon keloja vapoineen ja 1 kpl GT:n (Giant Trevally) kalastukseen tarkoitettu Pennin haspelisetti, markettikela mikä markettikela. 

Syötit

Syötteinä käytettiin makrillia, queenfishiä ja tonnikalaa. Pääsääntöisesti vedimme kuolleita syöttejä, mutta kahteen otteeseen laitettiin vetoon elävä tonnikala, joka olikin tehokas.

Kuolleita syöttejä vedettäessä vetonopeus oli 6 solmua, elävän syötin ollessa vedossa nopeus tiputettiin 3:een solmuun. Syötit asetettiin kuvioon, lähin syötti laitettiin vasemman levittäjän kautta 40 metrin päähän ja sen taakse toinen syötti 45 metrin päähän. Nämä syötit tulivat lappeellaan pinnassa. Oikean levittimen kautta laitettiin 50 metrin päähän upposyötti, joka oli aina queenfish, jota oli painotettu lyijyllä. Tämä syötti ui keskimäärin 50-60 cm pinnan alla. Syöttikalat olivat kooltaan 2 – 7 kg.

Syöteistä on poistettu sisukset ja vatsat olivat ommeltu uudelleen kiinni. Koukku ommellaan muutama sentti syötin eteen. Valliriutalla uistellaan 90% syöteillä. Jos marliinikalastuksessa käytetään vieheitä, nopeus nostetaan 8 – 9 solmuun.

Olosuhteet & taktiikka

Valliriutan paras marliinikausi kestää noin 120 päivää ajoittuen syys–marraskuulle. Tuona aikana mustat marliinit kutuvaelluksellaan saapuvat ensin riutan pohjoisosiin. Vaellus jatkuu riutan ulkoreunaa pitkin alaspäin, kunnes varsinainen kutu alkaa joulukuussa. Isot, yli 200 kg:n marliinit ovat naaraita.

Meriveden lämpötila oli 27 – 28 astetta ja vesi kauniin sinistä. Myös likaisempaa ns. vihreää vettä löytyi, mutta kalastus keskitetään aina sinisen veden alueelle. Pääosin uistelimme 100 m:n käyrällä riutan ja syvän veden välissä. Aika ajoin kipparimme ajoi ulommas 130 m:n syvyyteen ja välillä sisään 80 m:n kohdalle.

Alueella on päävirtaus koilisesta lounaaseen ja lisäksi 2,5 metrin vuorovesivaihtelu. Pohjan muodoista alueelle syntyy painepisteitä (pressure points), joihin syöttikalaparvet kerääntyvät. Näissä paikoissa virtaus on pienempi.

Ammattikipparit ”lukevat” merta ja pohjan muotoja löytäen ”hot spotit”. Tuuli oli leutoa koko ajan. Marliinit kuitenkin pitävät reippaasta tuulesta. Vuoroveden vaihtumisen aika (slack) on hyvää syöntiaikaa. Aivan kuten Kanadassa lohen pyynnissä.  Kipparin nähdessä potentiaalisen marliinikaiun, hän pyörii kuviota kaiun kohdalla houkutellakseen kalan ylös.

Marliini hyökkää syöttiin joko takaa tai sivusta kääntäen syötin suussaan nielläkseen sen pää edellä. Tällöin syötin edessä oleva koukku painuu syöttiä vasten. Pyörökoukku ei tartu kalan sisäelimiin, vaan lähes poikkeuksetta suupieleen. Koukun ei tarvitse edes olla terävä. Tärpin hetkellä kippari laittaa välittömästi vaihteen vapaalle, jotta kala ei tunne vastusta.

Vapauttimet on säädetty herkälle ja lisäksi siimaa on valmiiksi vedetty kolmisenkymmentä metriä kelalta pussille veneen taakse. Tarkoituksena on antaa kalalle aikaa niellä syötti tuntematta, että jotain on pielessä. Kun kala on nielaisut syötin kela laitetaan vapaalta ns. strike asentoon ja samalla kippari laittaa vedon päälle. Tässä vaiheessa kala tarttuu, tai sitten ei.

”We are on!” tarkoittaa, että kala on kiinni, väsytysvuorossa oleva asettuu penkkiin ja deckhand asettaa vavan paikalleen. Väsytysvuorossa oleva kiinnittää valjaat kelaan ja väsytys voi alkaa. Ensi vaiheessa kippari peruuttaa kohti kalaa onkimiehen veivatessa siimaa sisään hartiat punaisina. Kun välimatka kalaan on lyhentynyt ja kalalle aletaan antaa kunnolla painetta. Alkaa osuus, josta ei ole käsikirjoitusta.

Kustannukset:

• - lentolippu Helsinki – Cairns – Helsinki n. 1500,-
• - 4 päivää kalastusta n. 1000,-
• - majoitukset ym. n. 1000,-
  

Yhteensä noin 3500,- riippuen yksityiskohdista.

Kannattiko?
Kyllä, kyllä, kyllä.

Onko tässä kaikessa mitään järkeä ?

Ei.

Majapaikkaamme Cairnsiin tallusteli 5 erittäin tyytyväistä reissumiestä monta kokemusta rikkaampana.

Juttua, muistelua ja paskanpuhumista riittää pitkään, myös jälkipolville.

tekstit: ahis ja juha