|
Tämä on tositarina . Liityin mukaan 3 hengen venekimppaan. Päätimme hankkia uisteluun sopivan veneen. Sopivan tuntuinen yksilö löytyikin Porvoosta. Malliltaan Bayliner 2159 Trophy vm-89. Moottorina OMC Cobra 5,0 L V8. Tehoa 230hv. Tuossa mallissa on pressuseinä taka-avotilaan, joten se sopii hyvin kalastukseen ja kulkeminen hytistä avotilaan on helppoa. Edessä mahtuu nukkumaan 3 henkilöä. Tehtiin koeajot, nostettiin vene kuiville, pohja tarkastettiin ja lopuksi tingittiin. Kauppa tehtiin syksyllä ja vene ajettiin uuteen kotisatamaan Vuosaaren Mustalahteen.
Seuraavana keväänä
Vene oli talvisäilytyksessä ja ”huollossa” Jollaksessa. Huolto oli ilmeisemmin niin kutsuttua valosellaista. Keväällä päätimme lähteä veneellämme Ahvenanmaalle uistelemaan lohta. Mökki varattiin toukokuun lopulle. Ajoimme veneellämme koeajolenkkejä vakuuttuaksemme sen luotettavuudesta. Koska ongelmia ei ilmennyt, teimme lähtöpäätöksen. Edessä olisi, tai niin ainakin luulimme yli 200 mailin matka per suunta.
Mökki oli varattuna maanantaista perjantaihin. Päätimme lähteä liikkeelle varhain sunnuntaiaamuna. Mökki-isännän kanssa oli sovittu, että voimme saapua myöhään sunnuntai-iltana. Aamuyönä veneeseen pakattiin 5 kaveria, meillä siis oli pari ”vierasta” mukana. Kuormattiin ruokaa, koreittain kaljaa, kotiviiniä 40 litraa, vaatetta jne. Aivan kuin matkanvarrelta ei saisi täydennyksiä ja Ahvenanmaalla olisi voimassa kieltolaki. Ylikuormasimme veneen tuona aamuna.
Aamun pimeydessä pääsimme matkaan ja ajoimme hiljalleen Vuosaaresta Hevossalmen kautta Kustaanmiekasta ulos. Kun aamu viimein valkeni, olimme suurinpiirtein Kytön kohdalla Espoon edustalla. Olin ruorissa, rupesin nostamaan kierroksia nostaakseni veneen plaaniin. Nokka nousi, avitin hiukan trimmeillä perää ylös, mutta tuloksetta. 230hv ei jaksanut nostaa meitä plaaniin ! Uusi yritys, amerikkalaisten superinsinöörien kehittämä laatumoottori huusi kurjuuttaan, mutta ei. Huomasin moottorinlämpöjen olevan punaisella. Ajoimme hetken hiljaa kunnes lämmöt laskivat. Uusi yritys, mutta seurauksena oli taas lämmön kohoaminen nopeasti ja kone ”keitti”. Luovutimme tuossa vaiheessa ja laitoimme uistelukoneemme käyntiin. Matka jatkui n. 5 solmun vauhtia ja tässä äly loppui kesken. Olimme vielä lähellä Helsinkiä, mutta päätimme jatkaa matkaa ainakin Inkooseen saakka, josta arvelimme saavamme teknistä apua. Kokeilimme käynnistää isoa konetta sen jäähdyttyä, mutta tuloksetta. Veneessä oli hiljaista.
Inkoo
Nykyisin pystyn sanomaan ja kirjoittamaan sanan Inkoo, tuntematta ahdistusta tai pahoinvointia. Aika on tehnyt tehtävänsä. Saavuimme Inkooseen ja parkkeerasimme veneen venehuoltofirman laituriin. Saimme bensa-asemalta puhelinnumeron, josta tavoittaisimme mekaanikon. Saimme kaverin kiinni ja hän tulikin nopeasti paikalle. Aikansa ihmeteltyään, hän otti sytytystulpat irti yksitellen ja havaitsi osassa niistä merkkejä vedestä. Osa tulpista oli myös ruosteessa. Suolavettä paikassa, jonne sen ei pitäisi päästä, eli palotiloissa. Molemmat kannentiivisteet olivat palaneet.
Ahvenanmaalle ei päästä, mökki varattu eikä rahoja todennäköisesti saada takaisin ja edessä tuhansien markkojen remontti. Mekaanikko kehoitti ottamaan yhteyttä Marengoon, paikalliseen OMC liikkeeseen.
Päätimme mennä yöksi Helsingin omistamalle Älgsjön saarelle pohtimaan tilannetta. Saunottiin ja juopoteltiin. Aamulla krapulapäissämme pidimme kokouksen ja päätimme ottaa yhteyttä Marengoon . Saimme omistajan, mr. Juvosen kiinni. Hän sanoi tulevansa nostamaan veneemme ylös Barösundista. Kertoi myös, että moottori avataan heti ja jos kaikki menee hyvin, olisi mahdollista saada vene kuntoon tiistai iltapäiväksi tai keskiviikkoaamuksi. Tuokion kuluttua muutuimme masentuneista venemiehistä humalaisiksi jalkamiehiksi. Mihin yöksi? Inkoossa on kesähotelli, joka oli suljettu. Jäljitimme paikan omistajan ja haimme häneltä avaimen. Saimme majoituksen kohtuuhinnalla.
Vietimme aikaamme hotellin alakerrassa biljardia pelaten ja olutta litkien. Viereisessä ravintola Jasessa söimme Suomen rasvaisinta ruokaa. Inkoossa ei juurikaan tapahdu mitään, koska kohtalomme herätti paljon hilpeyttä. Olimme paikkakunnan suurin vitsi. Paikallisen S-marketin kassakin tiesi meistä. Neiti tuli tutuksi, kun kävimme ostamassa lisää kaljaa. Kuin pisteenä i:n päälle biljardipöytäkin haettiin pois hotellilta tiistaina. Elämä potki piikkareilla niin että tuntui. Itketti ja nauratti yhtä aikaa. Harmitti vietävästi.
Soitimme Juvoselle tiistaina ja hän sanoi veneen olevan valmis vasta keskiviikkona iltapäivällä. Kannet piti toimittaa Lohjalle koneistamoon ja siellä on ruuhkaa. Tämäkin viivytys vielä ! Ei auttanut kuin odottaa. Keskiviikkona ilmeni, että vene saadaankin vasta torstaina aamupäivällä. Tiivisteliimojen piti kuivua rauhassa. Vihdoin tuli torstai ja Juvonen toi veneemme rantaan. Lähdimme Juvosen mekaanikon kanssa koeajolle Inkoon edustalle. Moottori kävi hienosti. Mekaanikko ajoi venettä ja lisäsi kierroksia, mutta vene nousi erittäin nihkeästi plaaniin. VOI V***U ! kuului Peten suusta, ei tämä toimi vieläkään. Nyt otti kuuppaan niin rajusti, että silmissä sumeni. Mekaanikko rahoitteli ja vakuutti kaiken olevan kunnossa. Ajoimme takaisin rantaan jossa vene otettiin ylös. Veneessä oli jyrkkäkulmainen teräspotkuri. Korjaaja sanoi, että tämä potkuri ei sovellu, jos veneessä on paljon kuormaa. Juvonen lähti hakemaan tavallista vakiopotkuria. Potkuri vaihdettiin ja taas koeajolle. NYT LÄHTI ! Vene nousi nätisti plaaniin. Toisaalta se paljoa lohduttanut, varsinkin kun Juvonen löi käteen n. 8000 mk:n laskun. Harrastaminen on halpaa.
Takaisin Helsinkiin
Päätimme ajaa Helsinkiin ja mennä SLU:n saareen Vuosaaren edustalle yöksi. Matkalla uistelimme Porkkalassa ja saimme 9,5 kg:n Lohen ”kengän” itäpäästä. Kalasta huolimatta tunnelma veneessä oli jotenkin vaisu. Saavuimme illansuussa kerhon saareen, jossa saunoimme ja valmistimme lohisoppaa. Kalja ei enää maistunut. Reissu oli tehnyt tehtävänsä.
Baylinerimme
Veneemme oli kuin kirottu. Rahaa upposi lukemattomiin remontteihin. Kaj Hagman, joka piti siihen aikaan OMC pajaa Herttoniemessä, sai lopulta tekniikan pelaamaan suhteellisen luotettavasti. Harmeja riitti kuitenkin vielä paljon. Muistan kun kerran olimme Peten kanssa merellä ja kaasukahva käi käteen. Hänen ilmeensä oli ikimuistoinen ja huuto kuului kauas.
Jälkisanat
Miksi kone hajosi ? Se hajosi, koska veneessä oli yksinkertaisesti liikaa kuormaa. Veneessä ollut teräspotkurin nousu ei sopinut raskaan kuoman kanssa yhteen. Moottori ylirasittui, kuumeni, keitti ja lopulta kansipahvit paloivat. Ajattelimme jossain vaiheessa dieselöidä veneen, mutta päädyimme myymään veneen. Pääsimme veneestä eroon juuri sopivasti ennen bensanhinnan nousua.
Uistelukerhon saaressa meidät muistetaan vieläkin miehinä, joilla oli aina perse pystyssä, paskaiset kädet ja konekoppa auki.
Kaikista takaiskuista huolimatta kimpassa mukana olleet ovat vieläkin kavereita.
Ahis
|
|
