|
|
Rivers Inlet
Yleistä
Rivers Inlet sijaitsee n. 480 km Vancouverista pohjoiseen Brittiläisessä Columbiassa. Maailmassa on 3 aluetta, joita pidetään parhaimpina kuningaslohen kalastusalueina. Kenai joki Alaskassa, Skeena joki Kanadassa ja Rivers Inletin alue Kanadassa, joka pitää sisällään myös Hakai Passin ja Langaran saaren.
Varsinainen Rivers Inlet on n. 30 km syvä vuonomainen lahti, jonne nousee enemmän 20 – 30 kg:n kuningaslohia kuin minnekään muualle Brittiläisessä Columbiassa. Vuonon perukoilta lähtee 3 jokea, jonne nousee yhteensä miljoonia lohia kudulle.
Alueella sijaitsevat kalastustukikohdat (lodget) ovat auki vain kesällä. Talvella alueella vallitseva sää on niin ”raaka”, että mukavuudenhaluiset turistit eivät viihdy alueella. Talvella alueella olisi runsaasti syönnöksellä olevaa keskipainoltaan hieman pienempää lohta.
River Inlet on erämaata, sijaitsee syrjässä. Alueella ei enää käytännössä harjoiteta ammattikalastusta.
Viimevuosisadan alussa alueella sijaitsi tehtaita, joissa purkitettiin lohta. Suuret kalastusalukset kalastivat ajoverkoilla ja trooleilla, jolloin lohikannat pienenivät lähes olemattomiin. Kovat ammattikalastuksen rajoitukset ovat vaikuttaneet positiivisesti ja kalakannat ovat elpyneet voimakkaasti. Edellämainittu yhtälö takaa turistille ”varman” saaliin.
Lohen kutuvaellus
Rivers Inlettiin nousee kaikki 5 Tyynenmeren lohilajia: Kuningaslohi, Coho, Sockey, Chum ja Pink.
Urheilukalastajat keskittyvät lähinnä kolmeen paikalliseen lajiin. Kilbella- ja Chuckawalla-jokien kuningaslohikantoihin, jotka saapuvat alueelle kesäkuun alussa. Huippusesongin ollessa heinä-elokuussa. Wannock-joen kanta on suurin, siellä huippusesonki on elokuussa.
Suuria määriä coho-lohia kalastetaan heinä-syyskuussa. Suurimmat Cohot painavat n. 10 kg ja huippusesongin aikana elokuussa 20 – 30 kalan päiväsaalis ei ole harvinainen. Coho on erittäin nopea ja kova taistelija. Lähinnä se muistuttaa käytökseltään meritaimenta. Väsytettäessä kala on täysin arvaamaton.
Syötit
Yleisin käytetty syötti on ”cutplug herring” eli viistosti kiduksien kohdalta katkaistu silli. Syötti viritetään perukkeeseen, jossa on kaksi yksihaarakoukkua 10 cm välein. Koukut ovat 4/0 tai 5/0 kokoa. Painona, pari metriä ennen syöttiä, käytetään 4 – 6 unssin lyijyä.
Kalastustekniikka
Paikalliset ”hotspotit” keräävät aina kymmeniä toiveikkaita kalastajia. The Wall, Rouse Reef, Draney Narrows ja Wadhams point muutamia mainitakseni. Kalat liikkuvat melko pinnassa, joskus jopa 2 – 3 metrin syvyydessä. Pintaveteen on sekoittunut joista virtaavaa makeaa vettä, joten kalat pintautuvat suunnistaessaan kotijokeensa. Alueella vaihtuu vuorovesi 4 kertaa vuorokaudessa. Paras kalastusajankohta on tunti ennen–tunti jälkeen vuoroveden vaihteen, jolloin veden virtaus on pienimmillään. Tällöin kala on aktiivinen, koska sen on vaivattomampi liikkua. Myös aamu ja iltahämärät ovat hyviä.
Kalastus on ns. ”moochingia” eli veneellä ajetaan hyvin hiljaa välillä vapaalle vaihtaen tai jopa peruutetaan hiukan. Syöttiä liikuttaa lähinnä veden virtaus. Varsinkin suuret Kuningaslohet ovat äärimmäisen laiskoja, eikä lohi kasva yli 20 kiloiseksi kuluttamalla energiaa turhaan. Alueen suurin saatu lohi painoi 126 lbs (57 kg). Se saatiin ammattipyydyksellä. Virallinen vapakalastusennätys on 88 lbs ( 40 kg). Syksyllä 2001 nosti saksalainen ensikertalainen Skeena Riveriltä 99 lbs painoisen kalan. Kalasta otettiin kuvat ja se punnittin, jonka jälkeen se vapautettiin.
Omat kokemukset
Elokuu 2001:4 miestä, 4 kalastuspäivää ja 4 vapaa: reilusti yli 200 lohta,
22.8.2002, Rivers Inlet, Kanada
Uistelemme hiljakseen lähellä rantaa. Sataa kaatamalla. Sade on saanut mielessäme jo koomiset piirteet, sillä tiedämme jo nyt, että 5 päivän aikana kalassa ollessamme vettä tulee saman verran kuin Suomessa koko kesänä keskimäärin. The Raincoast, nimi on osuva. Paikan nimi on CC Hoghole, eräs lukuisista ”hotspoteista” Rivers Inletissä mutta vähemmän tunnettu, jonka seurauksena lisäksemme on vain pari muuta venekuntaa paikalla. Hogholen kohdalla vuono alkaa kaveta muodostaen suppilon. Kalat vaeltavat pitkin rantaviivaa. Mielessä pyörii kalastusteorioita, nousuveden virtaus on sisäänpäin eli lohien pitäisi olla liikkeessa kohti kutujokeaan. Kuningaslohet eivät kasva kuluttamalla turhaa energiaa, jurottavat jossain kivenkolossa rannan tuntumassa kun virtaus on vastainen. Nostan syötin lähemmäs pintaa, sillä kala vaeltaa pinnassa, jossa kotijoen tuoksu opastaa sen perille kohti kuolemaa, joka vääjämättä odottaa kudun jälkeen. Armahtaen läpi kuohuvien koskien nousseen väsyneen lohen. Tuon kalojen kuninkaan matkan on meidän tarkoitus katkaista ennenaikaisesti.
Aamun aikana olemme väsytellet lukuisia Cohoja, pienempiä 3-8 kg:n lohia. Catch & release kalastuksesta muistuttaa sormessani oleva reikä ja kirvely. Vapauttaessani lohta sain koukun syvälle sormeen, mutta täällä on käytettävä väkäsettömiä koukkuja, joten sain sen irti kivuttomasti. Totean Juhalle, että suolan graavaama sormi tuskin tulehtuu. Käyttämämme sillisyötit likoavat voimakkaassa suolaliuoksessa, jolloin ne kestävät paremmin koukuissa.
Hiljaista, Juha ajaa lähellä rantaa hiljaa välillä vapaalle vaihtaen. Tarkkailen vapani kärkeä herkeämättä, sillä ison Kuningaslohen tärppi on yleensä lähes huomaamaton vavan kärjen liike ylöspäin kun kala iskee syöttiin alhaalta. Tällöin on annetava nopeasti ulos siimaa, jotta kala saisi nieltyä syötin ilman vastusta. TÄRPPI! Annan ulos siimaa niin nopeasti kuin pystyn, 5, 6, 7, 8 vetoa. Taasko Coho ? Pulssi kiihtyy, sillä tämä tärppi on jotenkin erilainen. Tunnusteleva ja varovainen. Jarru on löysällä. Tauko, nykii vielä, mutta ei vedä siimaa. Annan lisää löysää, taas tauko……NYT LÄHTI ! Tunnen heti, että nyt on massaa. Tuo pikajuna lähtee kohti Japania, ei kovaa mutta tasaisen tappavasti. Jarrutan peukalolla hiukan. Kelan jarruun en koske. Kelassani olevan siimalaskurin numerot vilistävät kuin syöksykierteessä olevan lentokoneen korkeusmittari. 50 jalkaa, 100 jalkaa, 150 jalkaa. Riittääkö siima?. Vapa on luokillaan. 400 jalan kohdalla kala pysähtyy hetkeksi.
Taas mennään. ”Aja perään” sanon Juhalle. Katsomme toisiamme silmiin, nyt on tosi kyseessä. Tätä varten tänne on tultu. Juha ajaa kalaa kohti, mutta hiukan viistoon jotta saan helpommin pidettyä siiman kireänä. Lähemmäs kalaa on päästävä nopeasti, mutta rauhallisesti. Vapisevin jaloin, adrenaaliiniä suonissani seison vapa kädessä ja pumppaan rauhallisesti. Pidän kalaa kovilla, mutta en liikaa. Pääsemme viimein lähelle, mutta kala on vielä syvällä. Pumppaan ja kelaan, mutta kala on vahva. Ei nouse millään. Aika tekee tehtäväänsä, kala väsyy mutta jaksaa muutaman kerran vielä perääntyä kohti pohjaa.
Viimein se pintautuu pysytellen n. 20 metrin päässä veneestä. Selkäevä näkyy tyynellä vedenpinnalla jättäen jälkeensä vanan kun lohi hiljalleen kiertää ympäri venettämme. Useita kierroksia. Kala väsyy edelleen ja kääntyy kyljelleen. ”Ota haavi”. Yritä saada kalaa lähemmäs, mutta vielä se jaksaa syöksyä kauemmas. Olen rauhallinen, koska ehdin nähdä kalan olevan hyvin kiinni. Kuningaslohella on terävät hampaat, joten väsytyksen pitkittyessä siima saattaa hiertyä poikki. Kala väsyy edelleen ja nyt on se hetki. Haavin heilahdus ja ensimmäinen TYEE loheni on haavissa. (Tyee = yli 30 lbs Kuningaslohi. Pappi puhuu ja seurakunta vaikenee. YES! Satakoon vaikka kuinka, olkoon kylmä tai kuuma, nälkä tai jano, millään ei ole enään mitään väliä. Yksi virtsanpylväs osaltani on saavutettu. 14,5 kg:n ”kunkku” on veneen pohjalla 40 min taistelun jälkeen.
Seuraavana päivänä on minun vuoroni olla haavinvarressa kun Juha väsyttelee yli 17kg:n Kingin.
Ahis
|
|
