Takaisin 2002 reissuun

Kuvia kanadanreissulta 2002

Tiistaina ajoimme n. 25 merimailia Rivers Inletin yläosaan River Inlet Resortiin. RIR on ns. ”all included”-paikka, jossa palvelu on kohdallaan ja jälkiruokapöydät notkuvat.

Lodge sijaitsee lähellä vuonon perukkaa aivan kalastuskieltoalueen rajoilla, joka alkaa laiturin päästä.

Taustaa

Tavoitteemme oli tavata lohenkalastusguru John Beath. Hän on kalastussesongin aikana resortin manageri vastaten kalastuksessa käytettävien tekniikoiden opettamisesta asiakkaille. Kauden ulkopuolella hän vastaa paikan juoksevista asioista. Ennen manageriksi ryhtymistään hän oli käynyt 11 vuoden aikana 14 kertaa paikan päällä kalastamassa. Yli kahden vuosikymmenen aikana hän on kalastellut maailman parhailla vesillä ympäri maailmaa. Lohta hän on kalastellut Alaskassa ja Kanadassa. Beath kirjoittaa ja valokuvaa noin kymmeneen kalastusaiheiseen lehteen ja pitää seminaareja ja luentoja. Hänellä on ollut hallussaan neljä IGFA:n (International Game Fish Association) maailmanennätystä.

Myöhästyimme tapaamisesta jäädessämme matkalla kahteen otteeseen videoimaan kalastavia ryhävalaita, joita alueella oli runsaasti. Hienoja eläimiä

Saapuessamme myöhässä paikalle oli Lodgelle juuri saapunut uusi erä vieraita, joille Beath oli opettamassa kalastuksen saloja. Beathia odotellessamme saimme kunnian tavata Rivers Inletin omistajan, Vietnam-veteraanin Terry Johnsonin, jolla on jalkapallokentän suuruinen ego. Terry on käynyt kalassa Rivers Inletissä yli 30 vuotta ja vuonna -69 hänestä tuli paikan osaomistaja. Vuonna –89 hän lunasti paikan kokonaan itselleen.

Hän löpisi, niitä näitä lämpimikseen, aiheuttaen meille pienille ihmisille rytmihäiriöitä. Kertoi mm. ostaneensa itselleen Seattlen läheltä vuorenhuipun, jossa asuu.

Kysyipä hän suoraan myös: ”Miksi ihmeessä joku haluaa kalastaa Inletin alaosassa, eikä heidän luona”? Ahis sopersi jotain epämääräistä kuinka paljon kivempaa on itse voidella omat leipänsä. Kaikki kuitenkin tiesivät, että me persaukiset olemme alempana kalastamassa, koska siellä on halvempaa kalastaa. Siis köyhyyden takia sitä kyykyssä ollaan. Nöyrinä, kyykyssä niin, että selkää kivistää.

Johnson tuli sivulauseessa maininneeksi, että hänen paikkaansa pääsee kalastamaan, vain ns. luonnollisen poistuman kautta. Ts. jonkun vakituisista asiakkaista on heitettävä lusikka nurkkaan. Väitti samaan hengen vetoon myös, että 97% kerran RIR:llä käyneistä palaa takaisin. Hänen asiakkaansa on saanut suurimman Kanadassa kalastetun kuningaslohen 26:na vuotena edellisestä 30:stä. Kyseessä on maailman ainoa puhdasgeeninen lohilaji ns. Wannock joen kanta. Kalojen keskipaino on yli 16 kg, joinakin vuosina yli 18 kg. Joesta löytyy joka vuosi kuolleita kuteneita kaloja, jotka painavat yli 100 paunaa eli yli 45 kg!

Vasta yli 50 paunan (yli 22 kg) lohia pidetään kunnon saaliina. Paikassa kalastetaan suurta kokoa, eikä määrää. Headilla on myös cohoja kingien seassa. Samoin kun kaikki muukin RIR:n alueella (Johnsonin mukaan), myös cohot ovat suurempia kuin muualla. Syy tähän on se, että ne ovat nousua odottavia kaloja, joiden keskikoko on syönnöksellä (alempana) olevaa kalaa suurempi. Rivers Inlet Resortissa kuitenkin moinen cohojen kiusaaminen on kepulisarjan kalastusta

Rivers Inlet-reissu 2002

Rivers Inlet-reissu 2001

Kuvia 2001

John Beath saapui juuri sopivasti vapauttamaan meidät kaikkivaltiaan, Johnsonin syleilystä. Beathin persoona olikin täydellinen vastakohta Johnsonille, sopien paremmin meille skandinaaveille.

Kalan hajuasti
Hän kertoi meille useista kalastuksen saalisvarmuuteen vaikuttavista asioista, mm. kaloja karkuuttavista hajuista. Hän väitti, että samoin koukutetuilla, yhtälailla uivilla syöteillä, joita uitetaan samalla nopeudella, samassa syvyydessä, vierekkäin, on suuria eroja pyytävyydessä riippuen siitä kuka on syötin koukuttanut. Aineet joita olet pitänyt käsissäsi vaikuttavat. Ruoat joita olet syönyt vaikuttavat. Aurinkovoiteet ja hajuvedet. Vaikka eläisit kaidalla tiellä, niin et ole vielä turvassa, sillä myös eri ihmisten ominaistuoksut vaikuttavat. Toiset ihmiset yksinkertaisesti tuoksuvat kalan mielestä paremmilta kuin toiset.

Kaikki tämä otetaan vakavasti RIR:ssä. Jotta käsistä ei erittyisi kalaa karkoittavaa hajua jaetaan kaikille asiakkaille elintarviketyöntekijän muovikäsineet syöttien käsittelyä varten. Pesuaineet ovat kiellettyjä. Veneet ja kaikki kalastukseen liittyvä välineistö pestään vain vedellä. John Beath on itse lopettanut punaisen lihan ja sitrushedelmien syönnin vuosia sitten. Alaskassa tehdyn tutkimuksen mukaan em. aineita nauttinut/koskettanut henkilö erittää ihonsa kautta aminohappoja, jotka siirtyvät käsien kautta syötteihin. Lohi ei pidä aminohappojen tuoksusta. Kutuvaelluksella asian merkitys korostuu, koska kalan hajuaisti on virittäytynyt erityisen herkäksi. Myös nikotiini kuuluu kaloja karkoittaviin aineisiin.

Jos epäilee, että omiin syötteihin on varastoitunut ei toivottuja hajuja Beath kehoitti keittämään kaikki vieheet. Siinäpä on vinkkiä Tenon kävijöille. Keittäkää vaappunne ja perhonne, älkääkä koskeko niihin paljain käsin.

Muita huomionarvoisia tekijöitä

Myös kuun vaiheista oli puhetta ja kuunkierrolla on merkityksensä. Aamuhämärät ovat parasta syöntiaikaa, jolloin suurista lohista saadaan 90%. Cutplugin sijaan John ja Terry suosivat kokonaista syöttiä. Syötit ovat isoja sillejä. Tärkeintä on syvyyskontrolli. Inletissä on jokien virtaaman takia noin kolme metriä paksu makean veden kerros pinnalla. Kerros värjää veden kauniin vihreäksi. Tuossa makeassa kerroksessa näkösyvyys on alle metrin. Pyynnöt on saatava tuon kerroksen alle, jonne ne porrastetaan 30-60 sentin välein alkaen kolmesta metristä. Kaiken kaikkiaan väli 3,6-6,0 metriä on paras syvyys. John sanoi, että jos hänellä olisi vain yksi vapa käytössä, pyynti olisi kuudessa metrissä.

Oikean syvyyden jälkeen seuraavaksi tärkein asia on syötin uinti. Iso kingi on äärimmäisen laiska. Ne ovat paisuneet mittoihinsa säästämällä energiaa, ei turhia kuluttamalla. Syötin hidas pyörähtely on tehokkain tai sen variaatiot uintikatkoineen. Kun laitat vilkkaammin uivan pyynnin ja lisäät uistelunopeutta saat cohoja, hopealohia.

Johnilla on käytössään vedenalaiseen kuvaukseen sopiva kamera, joten tietoa syötin uinnista löytyy. Joskus uinti, joka on toiminut eilen ei toimi tänään. On osattava tehdä oikeat muutokset, jos tärppiä ei kuulu. Uisteluvauhti on 0 – 1,5 solmua. Mooching-kalastus on tavallaan uistelun ja pilkkimisen välimuoto.

John Beath uistelee yksin 5:llä vavalla. Hän yrittää nyt uutta IGFA ennätystä 6 lbs:n siimalla, eli 2.7 kilon siimalla. Tavoitteena on yli 60 paunan (yli 27kg) lohi. Kalustoksi kelpaavat G-Loomiksen vavat ja Kanadalaiset Islanderin mooching kelat. Tämän kelan mieleenpainuvin ominaisuus oli jarrun toiminta vailla lähtökitkaa.

Riskinä on tupla ja jopa triplatärpit. Johnin vapoihin iski samanaikaisesti kolme reilusti yli 15 kiloista lohta, jotka repivät kalustoa kukin suuntaansa. Hän antoi 2 vapaa vieressä uisteleviin veneisiin ja keskittyi yhteen kalaan, joka tuntui suurimmalta ja painoikin 53 paunaa.(n. 24 kg). Kaksi muuta kalaa repi siimat poikki taitamattomissa käsissä. Väsytykset ovat usein pitkiä köydenvetokisoja ja kun käytetään väkäsettömiä koukkuja virheisiin ei ole varaa.

RIR oli kiinnittänyt erityishuomiota perukkeisiin. Ennen tuloaan kalastuksesta vastaavaksi manageriksi oli J. Beath oli saanut yhden vierailun aikana 41 kuningaslohta. Ennenkuulumaton kalamäärä ei jäänyt huomioimatta. Yhtenä syynä aimo saaliisiin oli kalastuksen pienimpiinkin yksityiskohtiin uhrattu ajatustyö. Käyttämällä erityistä perukkeisiin suunniteltua Triple Fishin siimaa (fluorocarbon), joissa oli Mustadin ruostumattomat lohikoukut olivat karkuutukset vähentyneet minimiin. Terry otti em. perukkeet RIR:n vakiovarusteiksi samalla omien kunnian niiden keksimisestä.

Ennen lähtöämme Beath esitteli meille uuden koukutustekniikan, jonka hän oli kokonaiselle syötille kehittänyt. Lahjoitti meille kiintymyksen osoituksena kunnon syöttejä sekä henkilökohtaisesti teroittamansa perukkeet jopa koukuttaen syötit valmiiksi meille. Hän oli näet nähnyt kimpan keltanäppiset nikotinistit ja sitrushedelmien ystävän, ajatellen, ettei moisten surkeiden reppanoiden touhusta tule mitään ilman apua. Antoipa vielä muovikäsineitäkin matkaan.

Mitä tästä opimme?
Näin amatöörinä oli mielenkiintoista todeta, kuinka suurella antaumuksella ja vakavuudella kalastuksen ammattilaiset suhtautuvat lohen kalastukseen. Saimme vierailusta uutta oppia. Käytännön soveltaminen? No jaa, moiseen perfektionismiin menee liikaa aikaa. Elintarvikekäsineet? Hohhoijaa. Kivempaa on kessutella, vetää viinaa ja pyöritellä silmiä veneessä kun nyplätä käsineiden kanssa. Kala syö, jos syö. Jos ei, niin onpahan yksi syy enemmän vetää viinaa ja kessua.
Eri tekniikoita voisi tietysti hyödyntää myös ”runsaskalaiselle” Suomenlahdelle, mutta motivaatio puuttuu.

Sponssia tarvitaan, sillä Ahis aikoo joskus matkustaa RIR:iin kalastamaan sitä suurta.