John Beathia tapaamassa

Katso kuvia

Yhteenveto

RIVERS INLET 2002

“Milläs näitä kaloja on ruokittu” kysyi Ana väsyttäessään hurjaa Cohoa siiman päässä. Voimaa uhkuva kala teki räikän ulvoessa hurjia loikkia. Vaihtoi suuntaa ja sijaintia niin, että päät veneessä kääntyivät kuin tennisottelun katsomossa ikään.

Venekimpan perinteinen matka Kanadan länsirannikolla sijaitsevaan Rivers Inlettiin tehtiin elokuun lopussa. Kalastuspäiviä perillä kertyi kolme kokonaista ja kaksi vajaata puolikasta päivää. Aikaisemmista kokemuksista “viisastuneena” olimme varustautuneet jatkuvaan sateeseen ja runsaaseen kalantuloon. Vaan eivät ole vuodet veljeksiä.
Ennen tuloamme ei kalastuskylämme alueella ollut satanut pisaraakaan kolmeen viikkoon. Alueella, joka kulkee nimellä Rainy Coast, on tämä yhtä poikkeuksellista kun se, että Helsingissä ei sataisi lainkaan lunta tammi-helmikuussa. Sateen puute oli vähentänyt jokien virtaamat minimiin, joka taasen oli rauhoittanut kuningaslohen nousun tasaiseksi ilman selviä piikkejä.

Ennakkotunnelmat 2002

Rivers Inlet-reissu 2001

Kuvia 2001

Olimme liikkeellä aivan kuningaslohen loppunousun aikaan. Myöhäinen ajankohta sisälsi ennalta tiedetyn riskin kingin saamisen suhteen. Sateettomuus antoi kuitenkin meille toivoa jättilohen saamiseen. Ajatuksissamme mahtikalat vielä odottivat, syönnöksellä, jokien virtaaman kasvua, ennen kuolemaan päättyvää nousua syntyjokeensa. Matkalla pidimme peukkuja, jotta sateet alkaisivat päivän tai pari kalastusta aikaisemmin. Virtaamat ehtisivät kasvaa, ja syöntipiikki olisi taattu

Peukalokikka ei jostain meille tuntemattomasta syystä toiminut ja sää saapuessamme perille oli käsittämättömän hieno, shortsikeli. Matkalla mukana olleelle ensikertalaiselle oli turha selittää “että tässä on jotain mennyt nyt ihan väärin”. Luuli meidän vetäneen nenästä kertoessamme mukaan tarvittavista tavaroista. Säätä ja sukulaisia ei voi valita, joten oli pelattava niillä korteilla, jotka kädessä olivat. Vilkaisu kalatauluihin, joihin suurimmat kuningaslohet olivat merkitty, antoi jo osviittaa kuningaslohen “niukkuudesta”.

Isojen cohojen lista sensijaan jatkui toiselle sivulle, joten saalisvarmuus oli taattu. Cohojen keskikoko myös kasvaa elokuun lähestyessä loppuaan, joten oli perustellut syyt olettaa räikkien laulavan sulosointujaan ainakin cohojen tahdissa. Syyskuun alussa myös monet vain cohon kalastukseen keskittyvät pyytäjät suuntaavat Rivers Inlettiin. Siiman päässä coho on verraton taistelija. Kalan painon noustessa yli neljän kilon ei sen saamisesta veneen vierelle ole mitään takeita.

Suomenlahden surkeuteen tottuneena printtasimme ennen matkaa pari A nelosta kaavakkeiksi, jotta saisimme faktatietoa mutun sijaan. Kerätyn tiedon avulla pääsemme vertailemaan vaikka kalatiheyttä Suomenlahdella järjestettyihin Vetomuistelijoiden EM-kisoihin. Samalla voimme myös havannoida Suomen kalastusvesissä harrastettun politiikan onnistumista.

Inletin seudulla kalastuksessa käytetään väkäsettömiä koukkuja. Väkäsettömät koukut pistävät kalastajan taidot koetukselle. Kalastus on pääsääntöisesti “pyydä ja päästä” kalastusta. Sallitut pamputusmäärät vaihtelevat vuosittain ja rikkomuksista seuraavat ankarat rangaistukset. Määräysten noudattamista myös valvotaan, joten ne eivät ole kuolleita kirjaimia kuten Suomessa

Ma 26.08

Lensimme lodgelle maanantai iltapäivänä, laskeuduimme klo 15 jälkeen. Sivuutimme kalastajille tarkoitetut kurssit ja ohjeet, koska olimme olleet tilaisuuksissa aiempina vuosina. Purimme vermeet laukuistamme, asensimme kaiut veneisiin ja kokosimme vavat ja kelat, haimme syötit ja menoksi. Kello huiteli jo puolta viittä, mutta päätimme kuitenkin ajaa neljän mailin päähän CC Hogholeen. Siellä saa olla rauhassa ja kalaa oli tullut aiempina vuosina hyvin.

Laskimme sillit veteen. Kesti pari minuuttia kun vavan kärki nytkähti ja 0,5 kilon täpläpyrstöinen kingi oli veneessä. Hetken harmittelin jo pelätessäni, josko pientä kalaa olisi vaivaksi asti niinkuin pari vuotta aiemmin. Lohenpoikaset teloivat silloin syötit piloille jos tarkistelit sillin uintia liian kauan pinnassa. Tällä kertaa pelko osoittautui turhaksi sillä lopulta kaikesta saalistamme vain 5 kalaa olivat rääpäleitä.

Maanantai meni tuntuman hakemisessa, sillä saimme 7 lohikalaa (yht. 14.7kg), josta painavimmat olivat 4.7 ja 4.6 kiloa. Lisäksi saimme neljä koirahaita kun matkalla lodgelle, pimeän jo laskeutuessa, jäimme tärpin toivossa yhdelle ottipaikalle pyörimään. Koirahai liikkuu parvissa, terävine hampaineen se syö useinmiten koko kaluston pilalle, joten tärpin sattuessa kannattaa heti vaihtaa paikkaa. Ahis keskittyi lohen karkuutuksiin.

Ti 27.08 ap.

Herätys viideltä. Eväät ja virvokkeet valmiiksi. Kuteet niskaan ja syöttikaukalon kautta hämärässä merelle. Sillit veteen ja odottelua. 06:45 ensimmäinen tapahtuma kun Analle iski kiinni 5,0 kg:n coho. Viisi minuutti myöhemmin joukon ensikertalainen Mattikin sai 3,8 kiloisen. Tapauksen juhlistamiseksi koukkasimme tämän lohen ruokakalaksi veneeseen. Kalastimme puoleen päivään asti, jonka jälkeen suunnistimme Inletin pohjukkaan tapaamaan kuningasloheen keskittynyttä kalastusguru John Beathia. Puoleen päivään mennessä saimme 15 lohta, joista suurin oli Matin 6.2 kiloinen coho. Lohista oli 11 kpl cohoja ja 4 kpl pinkietä.

Ti 27. 08 ip

Vietimme mielenkiintoisin tunteja John Beathin pakeilla. Tapaamisen jälkeen yritimme kalastaa headilla hiukan yli tunnin hänen koukuttamilla syöteillä. Lukuisista veneistä huolimatta kuningaslohi-tärppejä ei kuulunut. Hermo petti ja palasimme lähelle paikkaa, josta olimme aamulla lähteneet. Jatkoimme kalastusta klo 17 jälkeen lopettaen klo 20. Saaliiksi saimme 4 lohta joista suurin oli Juhan saama 6.1 kiloinen.

Päivän saalis oli yhteensä 19 lohta yhteispainoltaan 64.2 kiloa. Koirahain välttely onnistui, koska saalis supistui yhteen, joka taaskin tuli aivan illansuussa. Ahis oli jälleen elementissään, eli lohenkarkuutuspuuhissa koko päivän.

Ke 28.8 ap.

Aamutoimet ja merelle. Sää oli kotoinen Inletille sopiva. Yöllä oli saapunut rintama ja sade alkanut. Hienoa! Huono sää kun tietää yleensä kalantuloa. Hyvä, että ei tullut kannettua vuotavia sadevehkeitä maailman ääriin turhan takia.

Vermeet olivat vedessä klo 6.30 ja ensimmäinen merkintä kalapäiväkirjaan klo 06:50 Matin väsytellessä koirahain aamuhämärässä. Toinen Juhalla perään ja paikanvaihto. Nämä jäivätkin päivän ainoiksi haikaloiksi. Kalastimme puoleen päivään, jolloin suuntasimme kämpille tankkaamaan ja lepäämään.
Aamupäivän saalis oli 13 lohta yhteispainoltaan 39.7 kiloa. Suurimpana Matin saama 6.1 kilon coho.

Ke 28.8 ip.

Lepäsimme huolella ja lähdimme merelle 1.5 h ennen vuoroveden vaihtoa. Saderintama oli mennyt ohi ja aurinko tuli hiljalleen pilvien seasta esille. Iltakalastuksen saalis oli 7 lohta yhteispainoltaan 29 kiloa. Suurimman ollessa Juhan saama 6.5 kiloinen.
Päivän kokonaissaalis oli 20 lohta yhteispainoltaan 68.7 kiloa. Ahiskin sai jo muutaman kalan ylöskin, kun kirjan “101 tapaa karkuuttaa lohi” pohja-aineisto oli lähes kasassa.

To 29.08

Viimeinen kokonainen kalastuspäivä. Ajattelimme käyttää sen tehokkaasti hyödyksi. Aamulla oli sumua, joka muutti maiseman aavemaisen kauniiksi. Syönti oli mainio ja aamupäivän saalis oli 28 lohta yhteispainoltaan 118 kiloa, keskipainon ollessa 4.2 kiloa. Suurimmat olivat Anan saama 8 kiloinen ja Ahiksen saama 7 kiloinen coho. Kävimme kämpillä kääntymässä. Koska pahin väsytysvimma oli saanut tyydytyksen ja sää oli poikkeuksellisen kaunis päätimme lähteä pienelle huviajelulla katsomaan myynnissä olevaa Lodgea, jonka kaltaisen Ahis on päättänyt hankkia eläkepäivien asumukseksi. Matkalla tapasimme, taas kerran saalistavia ryhävälaita, jotka tekivät muutamia näyttäviä hyppyjä.

Kiertueellamme laskimme kerran sillit veteen kun kiersimme paikkaa, joka oli kuulu suurista cohoista. Pari kalaa ylös, ei ihmeitä. Siirryimme iltakalaan tutuille ottipaikoille. Illan saalis oli 14 lohta yhteispainolta 42,5 kiloa.

Päivän kokonaissaalis oli 42 lohikalaa joiden kokonaispaino oli 160.5 kiloa. Suurimpina olivat kaksi Anan saamaa 8 kilon kalaa. Ahis syvensi yhä tietoaan mitä punttia ei pidä käyttää ja miten syöttiä ei pidä koukuttaa, jos haluaa kalan ylös.

Pe 30.8

Lähtöpäivä. Väsytyksen herkkua on harvoin tarjolla, joten ketään ei tarvinnut repiä punkasta. Vielä olisi mahdollisuus kuitata kingi. Kovasta yrityksestä huolimatta, tai sen takia kuningaslohi jäi tällä kertaa saamatta. Ahneus voitti pelon ja pistimme neljä vapaa veteen. Tulos oli täydellinen katastrofi. Siirryimme Ahiksen viitoittamalle tielle karkuutuksia karkuutuksien perään. Villin cohon tarttuessa syöttiin ja ryntäiltyään sinne tänne veneen ympärillä oli tulos siimakauppiaan unelma. Välineet olivat hetkessä kammottavassa sotkussa, kalojen karatessa. Selvittämiseen kului kallisarvoista kalastusaikaa ja usein oli vain yksi vapa vedessä.

Muutaman sotkun jälkeen tulimme järkiimme, siirryimme kolmeen vapaan. Kun syönti jatkui tuimana, kalojen ollessa Erityisen Ärtyneitä, siirryimme kahteen vapaan. Näin kalastus sujui paremmin, joskin suurehkot villit jalokalat katkoivat kaksi kertaa siimani ja veti kerran isohkon lukkoleikarin oikoiseksi. Vaihdoin Sammon tilalle.

Ennen laukkujen pakkausta saimme 12 kalaa yhteispainoltaan 51.4 kiloa joista suurin oli Anan kepittämä reissun suurin 8.5 kiloinen coho.
Ahiskin sai kaloja, joten ihan kaikki eivät karanneet. Ensimmäinen kaloista luultavimmin ui tärpin jälkeen suoraan venettä kohti hypäten veneeseen ja toinen kuoli ilmeisesti vanhuuteen väsytyksen aikana.

Ensimmäisen kerran Inletin reissun lopulla ei mitta ollut kalastukseen tapissa. Pari lisäpäivää ei olisi ollut pahitteeksi. Syy oli hieno, poikkeuksellinen sää. Tavallinen viisi päivää kestävä melkein jatkuva sade imee mehut itse kustakin. Nyt ilmat olivat muutamaa tuntia lukuunottamatta kuin Karibialla ikään.

Yhteenveto:

Vetotunteja tuli 36 h
Keskimäärin vedossa oli 3 vapaa
Lohikaloja tuli tasan 100 kpl
Yhteispainoltaan 360 kg
Keskipaino 3,6 kg
Cohot olivat erityisen vahvoja
Ahis sai 14 cohoa, ja yhden pinkien

Ylös nostimme neljä kalaa, joista kaksi söimme, yksi savustettiin tulomatkalle evääksi ja yksi käytettiin lentokenttähenkilökunnan voiteluun. Loput jatkoivat elämäänsä. Suurimmat ovat nyt jo nousseet jokeen, lisääntyneet ja kuolleet. Pienemmät jatkavat sillien ahmimista. Suomalaisen kalastuskulttuurin lipunkantajina olisimme tietysti halunneet tappaa kaikki. Aina ei kuitenkaan voi voittaa.

Jokaisella meistä oli mukana omaa kalustoa. Ana kuitenkin tuttuun tapaansa käytti Lodgen tarjoamaa välineistöä, johon kuuluu "rystysten murskaaja"-kela, joka on kuin iso perhokela.

Ahis ja me muut käytimme hyrräkeloja ja osin omia vapoja.
Oma kelani oli Shimano Calcutta 400 ja vapana lohen moochingkalastukseen tehty 10.6" G Loomis. Hieno paketti. Lisäksi mukana oli yksi kimpan 7000CS Pro Rocket. Vavan lainasin Lodgelta. Aikani ihmettelin kelan jarrun nykimistä, sillä eihän tälläisten karvahattu-Abujenkaan nyt aivan näin huonoja pitäisi olla.

Tarkastelin tarkemmin vavan metallisia vaparenkaita. Kaikki kymmenkunta vaparengasta olivat vahvasti urilla! Ei ihme, että jarrun toiminta oli nykivää. Renkaat kertoivat selkeää kieltä pitkistä väsytyksistä ja sadoista lohista joita vavalla oli nostettu.

Kalojen väsyttäminen Inletissä on hienoa, eikä mitenkään muistuta suomalaista lohenväsytystä. Suomessa tappiin viritetty ylimitoitettu kalusto vaatii, että tärpin sattuessa veneen vauhtia ei voi hidastaa, päinvastoin.

Kalaa hinataan ensin puolimailia veneen perässä samalla kun tehdään tilaa väsytykseen vermeitä nostamalla. Kun tila on saatu raivattua, kala on puolikuollut ja oppinut jo uimaan kiltisti veneen perässä. Sitten dioksiinin heikentämä, veneen väsyttämä, kala kelataan suoraan haaviin. Rivers Inletissä kalan väsytyksen voi alkaa heti iskun jälkeen. Muiden välineiden nostoaika lasketaan sekunneissa. On hienoa pitää vavasta kiinni kun siiman toisessa päässä on tuoretta, raakaa voimaa, eikä vaivoin elossaoleva kehäraakki.

Viiden päivän kalareissu Inletille pistää räikän pärisemään niin taajaan, että siihen ei ihmiselo Suomen vesillä riitä. Matka on raskas, mutta antoisa. Tänne olisi hyvä Suomalaisen Kalastusviranomaisenkin tulla piipahtamaan. Neuvomaan paikallisille miten kalastusasioita tulisi hoitaa.