venekimpan logo
kalareissut
välineet
herne nenään
sitä sun tätä
arkisto
linkit
lähetä postia


Suosikkilinkkejämme


Minkälainen kalustomme on?
Miksi kimppa on perustettu. Säännöt


Täältä löydät aiemmat tarinamme


Tarinoita ja kuvia reissuistamme.


Otamme mielellämme palautetta vastaan, jotta voimme kehittää sivujamme. Kiitos!


Valoa pimeyteen, absoluuttisia totuuksia mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin.


Kaikkea maan ja taivaan väliltä

Kautta kautta historian ihmisillä on ollut ihanteita. Jotkut jakavat vaimon, toiset veneen, pelkäämättömimmät perustavat kommuunin. Saadaksemme ensikäden tuntumaa muihinkin kuin omaan hurmahenkiseen kokeiluumme, kävimme tutustumassa suomalaisten siirtolaisten kokemuksiin.

Sointula. Vancouver Island, British Columbia.

Malcolm Island sijaitsee 185 mailia Vancouverista pohjoiseen Vancouverin saaren ja mantereen välissä. Päätimme matkamme aikaan levähtää saarella olevassa Sointulassa ennen siirtymistä Rivers Inlettiin. Kun varasin meille majoitusta, minulle vastattiin: ”Tervetuloa utopiaan”. Ihmettelin mistä on kysymys samalla tietäen, että aikanaan se selviää.

Historiaa

Ensimmäiset suomalaiset siirtolaiset saapuivan Kanadaan 1880-luvulla. Tavoitteena parempi elämä, heillä ollut mitään menetettävää. Todellisuus oli karu. Miehet joutuivat joko hiilikaivoksiin tai rakentamaan rautatietä. Työvoiman helpon saatavuuden takia Ihmistä kohdeltiin huonommin kuin hevosta.

Australiaan muuttanut Matti Kurikka oli kouluja käynyt mies. Hänellä oli visio suomalaisesta siirtokunnasta, jossa kaikilla olisi hyvä elää. Visio perustui sosialistiseen utopiaan, yhteisomistukseen. Perustettaisiin kommuuni, jonne kutsutaan vain työtä pelkäämättömia suomalaisia rakentamaan uutta ja parempaa tulevaisuutta. Kurikka kirjoitti aiheesta runsaasti ja noita kirjoituksia ajautui kanadansuomalaisten käsiin.

Nämä keräsivät kolehdin, jolla rahattoman idealistin matka Australiasta Kanadaan rahoitettiin. Kurikka saapui Kanadaan Nanaimoon Vancouverin saarelle elokuussa 1900. Siirtolaiset perustivat johtoryhmän, johon Kurikka valittiin puheenjohtajaksi. Aloitettiin maan etsintä, jonne siirtokunta voitaisiin perustaa.

Malcolm Island eli Malkosaari

Matti Kurikka ja Matti Halminen matkustivat Victoriaan anomaan maata parlamentilta. Anomukseen suhtauduttiin positiivisesti. Tarjotuista vaihtoehdoista lopulta päädyttiin Malcolm Islandiin, koska se sopisi parhaiten maanviljelyn, kalastuksen ja metsätalouden harjoittamiseen.

Saari on 25 km pitkä ja 4 km leveä. Se ei kelvannut intiaaneille, koska se on muodostunut jääkauden aikana jään mukana siirtyneistä kivistä. Saarella ei ole peruskalliota. Intiaanit uskoivat mahdollisen maanjäristyksen ravistavan saaren mereen.

Pitkän odottelun jälkeen 27. marraskuuta 1901 saatiin nimet paperiin ja siirtokunnan ensimmäiset miehet saivat luvan matkata saarelle saarelle. Sopimuksessa luki, että saaren täysi omistus siirtyy siirtokunnalle 7 vuoden kuluttua, jos vähintään 350 miestä on rakentanut oman talon. Valtio takasi myös verovapauden 7 vuodeksi. Perustettiin Kalevan Kansa Colonization Co. Ltd, johon pääsi jäseneksi maksamalla 100 dollaria. Jos rahaa ei ollut, sai maksun suorittaa työtä tekemällä. Ensimmäiset 5 jäsentä purjehti saarelle 6. joulukuuta 1901.

Sosialistinen utopia

Matti Kurikka oli teoreetikko vailla käytännön taitoja. Hän teki Vancouverin kaupungin kanssa sillanrakennussopimuksen, jossa Kalevan Kansa sitoutui rakentamaan 2 puusiltaa Capillano ja North Seymour jokien yli 3000:lla dollarilla. Hankkeseen upposi siirtokunnan varoja yli tuon määrän ja Kalevan kansa velkaantui entisestään. Arjen asiat hyvin hallitseva A.B Mäkelä pyydettiin apuun, kun homma karkasi käsistä. Kurikka häipyi kuvioista, mutta luisuminen kohti konkurssia oli alkanut ja jatkui, koska puun hinta tuona aikana oli erittäin alhainen. Neljä vuotta siirtokunnan perustamisen jälkeen valtio lunasti Kalevan Kansan velat, ja kaikki maat siirtyivät takaisin valtiolle. Sosialistinen utopia kaatui, mutta elämä saarella jatkui.

Toimeentulo

Saarella harjoitettiin kalastusta, maanviljelyä, karjanhoitoa ja metsätaloutta. Saarelaiset kehittyivät vuosikymmenten aikana taitaviksi kalastajiksi. 1980 luvulla, ennen ammattikalastuksen rajoituksia, saaren asukkaiden keskitulo oli Kanadan suurin. 17-18-vuotiaat miehet ostivat miljoona dollaria maksavia kalastusaluksia. Kalastamalla oli mahdollisuus tienata suuria summia. Rahasampo ehtyi 1990 luvun alussa, kun Kanada alkoi rajoittaa kalastusta kalakantojen heikentymisen takia. Alkoi nuorten muuttoliike pois saarelta.

Nykytilanne

Saarella asuu 800 ihmistä. Tapasimme muutamia suomea puhuvia ihmisiä. Vielä -70-luvulla 90% ihmisistä puhui suomea. Muuttoliikkeen takia saarella on ollut runsaasti kiinteistöjä myynnissä. Suomalaisten paikan ovat ottaneet taiteilijat ja kirjailijat. Asujamistoon kuuluu myös eläkeläisiä, muutama kalastaja ja matkailuyrittäjiä. Saarella on edelleen suomalaisten perustama Co-Op Store, joka on Kanadan vanhin osuuskauppa. Ehdimme tutustua saaren vaikuttavaan luontoon yhden päivän. Saarella sijaitsee mm. kuuluisa Bere Point ranta, jossa paikalliset miekkavalaat raaputtavat nahkaansa pyöreässä rantakivikossa. Saaren korkein puu on yli 60 metrinen mänty.

Jos haluat hiljaisuutta, voin suositella viipymistä saarella, jossa kellonajoilla ja kalenterilla ei ole merkitystä.

ahis

Kuvia sointulasta

sivun alkuun

22.9.2003