RIVERS INLET 2006 "Olen kova jätkä"

Neidit, joiden kanssa yleensä on matkustettu päättivät jättää tämän vuoden Kanadan matkan väliin eriskummallisiin syihin vedoten. Asennoiduin itsekin siten, että jään kotiin ruikuttamaan, vaikka kesälomakin sattui sopivaan aikaan elokuuhun. Kirjoitin kurjasta olosta ja kaipuusta Kanadan länsirannikolle John Beathille, joka työskentelee Rivers Inlet Resortin fishing masterina eli kalastusmestarina. Sain vastauksen ja samalla tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Viikon paketti huomattavalla alennuksella. Lennot Vancouverista, majoitus, kalastuslupa, vene, bensat, ruuat ja juomat. (myös ns. tuotteet) Kaikki kuuluivat pakettiin. Päätin riemumielin lähteä reissuun yksin.

Saavuin lodgelle aikataulun mukaan 17. Elokuuta iltapäivällä. John oli laiturilla vastassa ja toivotti tervetulleeksi. Minulle osoitettiin huone saman tien. Oli sopivasti lounasaika, joten menin ja nautin paikan loistavasta ruuasta. Keittiö on auki aina, tosin aamiaiselle, lounaalle ja illalliselle on tietyt ajat, mutta aina saa einehtiä, jos huikoo. Pääkokko Charles on virtuoosi. Lisäksi paikassa on pari apukokkia, joista toinen on erikoistunut jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Voin sanoa 100% varmuudella, että esim. Suomessa ei pystytä samanlaiseen palvelun tasoon mitenkään, eikä milloinkaan.

En hosunut kalaan. Nautiskelin baarissa pari kymmentä olutta ja osallistuin Johnin kalastusinfoon. Käytiin läpi ottipaikat, uistelusyvyydet jne. Lisäksi katsottiin syöttitekniikat. Katkaistu syötti ja kokonainen syötti.

Ilma oli lämmin, sadetta ei ole alueella ollut kuulemma yli kahteen viikkoon. Iltapäivisin nousee merituuli, vaikka vesi vuonossa oli ennätyksellisen lämmintä, noin 20 astetta. Tuuli nostaa aika terävän aallokon, joka tekee uistelusta pienillä veneillä haastavaa, varsinkin kun uistelee yksin. Lähdin vasta illalla kalaan. Kuten ennenkin, olin aluksi täysi turisti. Tumpuloin välineiden ja syöttien kanssa. 3-4 syöttiä meni ennen kuin sain mielestäni oikeat uinnit jne. Kalastin pari tuntia, tai ei se kalastusta ollut, vaan lähinnä totuttelua.

Aamulla lähdin Johnin kanssa hänen veneellä vastakkaiselle rannalle. John sanoi, että aamuyöstä vaikuttanut laskuvesi saattaa tuoda vuonon pohjukasta lohia takaisin kalastusalueelle. Jostain syystä takaisin huuhtoutuneet lohet yleensä löytyvät vuonon vastakkaiselta rannalta lodgeen nähden. Välittömästi lodgen vieressä kulkee kalastusraja. Raja rauhoittaa kaikelta kalastukselta vuonon pohjukan, josta Wannock joki lähtee kohti Owikeno järveä. Joki on lyhyt, alle 10 km. Joessa olevat kivet ovat nyrkin kokoisa. Evoluutio on muokannut joen lohet suuriksi, jotta niillä on kutupuuhissaan massaa siirtää kivet sivuun ja haudata mäti suojaan. Kalat on suuria. Rivers Inletin lohiennätys (ammattikalastaja aikoinaan) on 57 kiloa. Kesällä 2005 joesta punnittiin kutenut kuollut kuningaslohi, joka painoi 42,3 kg. Ammattikalastuspainetta ei nykyään ole, mutta valitettavasti kannat ovat vuosien varrella taantuneet. Syynä lienee yhtälö. Meriolosuhteet merivaelluksen aikana ovat muuttuneet. Ihmisten ahneus ja länsimainen elämäntyyli vaikuttaa globaalisti, kuten hyvin tiedämme. Merivesien keskilämpö nousee je ekosysteemit sopeutuvat joko viiveellä tai sitten ei lainkaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä lohi ole poikkeus. Toisaalta Vancouverin saaren länsipuolella, lohikannat ovat vahvimmillaan n. 30:een vuoteen! Syynä on ammattikalastuksen rajoitukset, oikein kohdistetut ja ajoitetut rauhoitukset.

Kanadassa kalastettaessa on syytä ottaa selvää määräyksistä, jotka saatta vaihdella paljonkin kalastusalueesta riippuen. Taannoin eräs asiakas ei huomannut kysyä, onko mikään muuttunut edellisvuodesta. Hän lähti kalaan ja laittoi 4 vapaa vetoon. Viranomainen tuli paikalle, otti luvan pois, takavarikoi vavat ja yhden lohen, jonka onneton turisti oli aiemmin onkinut. Kyseiselle vuodelle oli tullut rajoitus: max 2 vapaa, jos kalastat yksin tai yksi vapa per hlö, jos veneessä on 2 hlöä tai enemmän. Asiakas vietti lodgella loput 5 päivää rannalla. 3 kuukautta matkan jälkeen hänen piti lentää omalla kustannuksellaan kotoaan Seattlesta Vancouverin saarelle Nanaimoon oikeuden istuntoon, jossa hänelle luetiin sakkorangaistus. Sakon maksettuaan hän sai kalavehkeet takaisin. Valvonta on Kanadassa runsasta ja tiukkaa. Siellä ei kannata sössiä, saattaa loma mennä pilalle.

5 vapaa vetoon. 3:een kokonainen silli, 2:een katkaistu silli. (cutplug) Syvyydet 12 – 16 jalkaa. Uisteltiin hetki, kunnes kohdalle tuli vene, jossa oli Johnin tuttuja. Otettiin veto pois päältä, kun John halusi vaihtaa kuulumiset. Selvisi, että porukka yöpyy veneessä lähellä olevassa puokamassa. Yhtäkkiä Johnin kaveri huuttaa: ”Your front rod!” Meillä oli 2 vapaa veneen keulassa ja niistä toinen oli kahvaa myöten luokillaan ja siimaa rupesi juoksemaan Islander kelasta. John hyppäsi ketterästi keulaan, otti vavan telineestä ja antoi sen minulle. Kala oli ottanut käytännössä ns. pystypilkkiin. Ainoa liike syötissä oli todennäköisesti vuoroveden aikaansaama. John sanoi, että kala on luultavasti huonosti kiinni. Niin usein käy kun vetovauhti on nolla ja lohi näykkii syöttiä, eikä nielaise sitä kunnolla. Sain ohjeen olla pitkittämättä väsytystä. Tein työtä käskettyä, laitoin kovaa kovaa vasten ja sain kalan veneen lähelle. Kalan nähdessä veneen se heräsi, ja singahti veneen kyljen suuntaisesti kovalla vauhdilla, mutta John oli hereillä ja laittoi haavin eteen. Hieno suoritus. Lohi ui suoraan haaviin. Sääntö on se, että kuningaslohi väsytellään kyljelleen ja vasta sitten haavitaan. Suurin osa karkuutuksista tapahtuu haavimisen aikana. 32 paunaa, 14,5 kg. Hieno alku reissulle. Jatkoimme kalastusta pari tuntia ilman tapahtumia.

Lounaan jälkeen päätimme lähteä pitkälle ulos kohti Calvertin saarta. Eli vuonosta ulos. Johnin hyvä ystävä Steve saapui vesitasolla Seattlesta puolilta päivän ja hän lähtisi mukaan. Tarkoitus oli kalastaa pallasta (halibut) ja hopealohta (coho). Vesi oli kuuman kesän takia liian lämmintä cohoille. Olisi tarvittu takiloita, mutta ne kiellettiin vuonna 2005. Saimme kuitenkin 2 cohotapahtumaa. Toinen irtosi, toinen kyytiin n. 6 kg. Oli taas hauskaa väsytellä arvaamatonta cohoa. Oli Steven vuoro, mutta hän löi minulle vavan väkisin käteen. Kala oli pirteä. Meinasi kerran hypätä suoraan veneeseen, mutta osui n. 5 cm liian alas ja tömähti laitaa vasten. Hieno, kirkas coho, joka menisi savustukseen.

Pallasta ei saatu, joitakin pienempiä kampelan tyyppisiä kaloja muutamia. Yritimme syvältä, n. 100 – 120 metristä paikasta, josta usein tulee, mutta ei tällä kertaa. Ryhävalaita oli taas runsaasti. Niihin ei kyllästy koskaan. Viime vuoden reissusta on tuoreessa muistissa kun yksi meinasi tulla Vellun ja allekirjoittaneen kyytiin. Kaiken lisäksi John ei pelkää mitään. Ajeli aivan valaiden lähelle. Näyttelin rauhallista, mutta pinnan alla tärisytti. Olimme takaisin rannassa vasta yhdeksän jälkeen illalla. Menin loungeen drinkille, sytytin kessun ja yhtäkkiä henkilökunta tuli paikalle tarjottimen kanssa. Leipiä, lihapullia, kanankoipia, juustoa ym. ”Sulla on varmaan nälkä kun et ehtinyt illalliselle?” Tämä on palvelua!

Kaksi seuraavaa päivää kalastelin yksin Livingstonesta. Panostin aamuihin kalastukseen, koska oli peilityyntä. Auringon noususta lounasaikaan saakka. Iltapäivälle keskityin baarin antimiin. Molempina aamuina sain tasan 30 paunaiset, vajaat 14 kilon lohet. Oli todella hauska väsytellä yksin. Seisoin veneen keulassa. Kääntämällä vapaa puolelta toiselle voi ohjailla venettä, kun lohi vetää sitä perässään. Molempien kalojen kanssa otin rauhallisesti antamatta liikaa löysiä. Väsyttelin ne n. puolessa tunnissa kyljelleen ja haaviminen kävi helposti, vaikka olin yksin. Vein kalat heti suoraan laiturille punnitukseen, koska matkaa oli vain 5 minuuttia. Lodgen sijainti on loistava. Käytännössä siirtymiä ei ole. Kaiken lisäksi lodgen huoltovene ajelee asiakkaiden luona. Saat tarvittaessa juotavaa, syötävää ja syöttejä. Lodgella on anniskelulupa, jonka ehtoihin kuuluu se, että alkoholijuomia ei saa viedä veneeseen. Juovuksissa on turha yrittää kalaan. Eivät päästä.

Seuraavina päivinä sain yhden n. 10 kilon chum lohen. Kamalan näköinen otus kutuasussaan. Keltainen, mustat tiikeriraidat kyljessä ja valtava koukkuleuka. Vapautin sen heti kun sain veneen viereen. Lisäksi karkuutin yhden kuningaslohen. Harvinainen tilanne. Taisi olla meikäläisen ensimmäinen kerta. Sain lohen kaksi kertaa aika lähelle. Otti kolmannen syöksyn ja saman tien irti. Mitään mokaa ei tapahtunut, kala vain irtosi. Toisaalta paljon ei tartte sössiä, kun kala irtoaa väkäsettömistä koukuista.

Kaiken kaikkiaan 6:en päivän aikana lodgelle tuotiin n. 50 kuningaslohta. Pienimmät n. 10kg ja suurin 24kg. Naapurikylään tempaistiin 79 paunainen, 36 kiloinen! Arvelen keskipainon olleen 13-14 kilon paikkeilla. Yksi aamu oli ylitse muiden. Nousuparvi tuli alueelle ja lodgelle tuotiin 23 lohta puoleen päivään mennessä. Veneitä oli ulkona n. 20 kpl. Varsinkin nykyään, kun lohien määrä on vähentynyt, tuuri ratkaisee ajoituksen suhteen. Kukaan ei tiedä tarkkaan milloin lohta tulee alueelle. Ainoa mitä tiedetään on se, että sesonki on heinäkuun loppu – syyskuun alku. Tosin tänä vuonna vesi oli niin lämmintä ja sateet vähäisiä, että paras sesonki olisi nyt syyskuussa.

Mustakarhu kävi kylässä muutamaan otteeseen. Kävi mm. Kerran kakalla aivan lodgen vieressä. Viime vuonna harmaakarhu ammuttiin lodgen laiturille intiaanien toimesta. Oli pakko, koska se kävi liian tuttavalliseksi. Ko. karhun kallo on nyt hyllyllä lodgen baarissa. John yritti ampua mustakarhua kylkeen valopistoolilla. Ohi meni ja yksi raketti kimposi kalliosta metsään. Metsä tuleen! Oli niin kuivaa, että se syttyi heti. Teimme ketjun ja ammensimme merestä vettä ylös rinnettä pitkin ja saimme palonalun sammutettua. Omistaja määräsi palovahdin ja hyvä olikin, koska se syttyi uudelleen. Metsän reunasta on käytännössä nolla metriä lodgen seinään, joten metsäpalo on vakava riski. Karhu on muuten fiksu eläin. Insinöörit kehittivät uuden roskapöntön, jonka avaamiseksi tarvitsee kääntää useita vipuja useisiin eri asentoihin, jotta sen saa auki. Useimmilta ihmisiltä avaaminen ei onnistunut helposti. Karhuilta meni vajaa viikko opetella mekanismi.

Oli hauska tutustua uusiin ihmisiin. The two dumb rednecks from upper Cuba, Bo ja Chris. (siis Floridasta). Kalojen karkuutuksen spesialisti Bruce Seattlesta. Hän karkuutti 4 isoa kalaa, ei yhtään ylös. Gerorge, 88 vuotias teräsvaari, jonka pitkän iän salaisuus on kalastus, metsästys ja ”juominen” mutta ei välttämättä mainitussa järjestyksessä. Tunnelma oli loistava. Iltaiset pokeriturnaukset kruunasivat päivät. Loistavaa ruokaa ja loistavaa palvelua. Kalamiehet on samanlaisia jurveloita joka paikassa. Taas kerran kalastusloma, jonka aikana ei kertaakaan tullut miettineeksi esim. työasioita. Ensi vuonna taas. Yritän päästä maaliskuussa Alaskaan Kodiakin saarelle uistelemaan lohta. John kutsui, aikovat filmata elokuvaa. Tarvitaan kuulemma tyhmä turisti, joka ei ymmärrä tulla merisairaaksi. Olen vapaaehtoinen. Olen kova jätkä.

Ahis