KANADA 2007

Sammen kalastus

Jälleen kerran uhrauduimme kalastavan Suomen kansan puolesta ja vaivojamme säästelemättä matkustimme Kanadan länsirannikolle elokuun alussa. Parin viikon aikana oli tarkoitus kalastaa valkosampea Fraser joella, sekä lohta Nootka vuonossa. Sampea emme ole aikaisemmin pyytäneet, joten suurella mielenkiinnolla lähdimme kohti Lilloeetin pikkukaupunkia.

Reissun vastoinkäyminen sattui heti kärkeen. Lento oli Helsinki-Lontoo-Vancouver. Vapaputki, jossa oli mm. Juhan ja Ahiksen rakkaat G Loomis lohivavat jäi tulematta. Tämä tapahtui 3. Elokuuta. Kirjoitan tätä 5. Syyskuuta, eikä mitään tietoa vavoista ole. Kohta päästään tekemään korvausvaadetta. Tämä on 5. kerta kuudesta kun vapaputken kanssa on ongelmia. Siis kerran se on tullut oikein perille. Ei kannata moista kuljetuttaa, ellei ole pakko. Vältä Lontoota vaihtoasemana aina kun voit. Kannattaa vaikka maksaa lentolipuista hieman enemmän. Tai sitten kannattaa jäädä kotiin.

Ajoimme Vancouverista itään Hopen kautta Helvetin Portille. (Hell’s Gate). Kyseisessä kanjonissa Fraser joki kaventuu hornan kattilaan, josta virtaa läpi vettä 4 kertaa enemmän kuin Niagaran putouksesta. Noin 800km pitkä Fraser joki kaventuu 34 metrin levyiseksi suppiloksi, jonka ihminen suuressa viisaudessaan yritti tukkia rakentaessaan joen törmälle junarataa. Vuonna 1913 kävi niin, että räjäytystyö aiheutti suuren maanvyörymän. Kallionlohkareet valuivat jokeen tukkien siitä yli kolmasosan. Näin ollen virtaus kasvoi entisestään ja maailman suurimman lohijoen lohikanta oli vaarassa, koska valtaosa lohista ei jaksanut uida kutemaan.

Jotain oli tehtävä katastrofin estämiseksi. Päätettiin tehdä lohiportaat. Ensimmäinen rakennettiin 1944 ja viimeinen 1966. Vuonna 1941 arviolta 1100 lohta pääsi kutualueille, vuonna 1973 määrä oli noussut  250 000:een ja vuonna 1981 jo 800 000:een. Tämä määrä tarkoitti useamman miljoonan lohen tuottoa! Lisäksi on rakennettu keinotekoinen kutukanava, joka valmistui 1965. Yksin tämä tuottaa noin 600 000 poikasta. Kun on asennetta, tahtoa ja resursseja, mikä tahansa on mahdollista. Meillä Suomessahan valjastettuja entisiä lohijokia riittää. Lohi kyllä nousee, jos sille rakennetaan siihen mahdollisuus. Jostain käsittämättömästä syystä on päädytty velvoiteistutuksiin, joiden tuotto on kyseenalainen. Antakaa minulle pari miljoonaa euroa käteisenä. Menen Suomenlahden rantaan istu(tta)maan ja revin setelit. Väitän olevani siinä hommassa aika lailla taitava. Järkeä siinä on saman verran kuin suomalaisessa lohipolitiikassa.

Takaisin asiaan: Jatkoimme matkaa pohjoiseen ja saavuimme 2700 asukkaan Lillooetiin. Lillooet oli suuren kultaryntäyksen aikana San Franciscon jälkeen lännen toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita oli yli 15 000. Olut virtasi saluunoissa, raha ja kultahiput vaihtoivat omistajaa korttipöydissä ja kurtisaanit käärivät sievoisia summia. Kullankaivajien viimeinen etappi ennen erämaata. Elämä oli tuohon aikaan niin kovaa, ettei me pullamössöt oltaisi selvitty hengissä viikkoa kauempaa. Lilloeet on muuten Brittiläisen Kolumbian kuumin paikka. Kesällä helposti 40 astetta! Asukkaista 60% on intiaaneja.

Tapasimme aamulla oppaamme Kylen joenrannassa ja lähdimme kalastamaan suurta sampea. Laji on mielenkiintoinen. Sampi on asunut Fraser joessa miljoonia vuosia eli kyseessä on alkuperäinen kanta. Joessa on kuutta eri geenikantaa, eivätkä ne ole tekemisissä toistensa kanssa. Kannoilla on tiettyjä pieniä ominaispiirteitä, kuten nokan muoto. Sampi on suurimpia makean veden kaloja. Suurin Fraser joesta saatu sampi oli noin 5,5 metriä pitkä. Kala saatiin 20-luvulla. Arviopaino noin 700 kg. Valkosampi voi elää jopa 150 vuotta ja se kasvaa ensimmäisenä kahtena vuonna 5 tuumaa ja sen jälkeen tuuman vuodessa.  Sukukypsyyden se saavuttaa vasta noin 50-60 vuoden iässä ja on pituudeltaan 1,5m. Luontaisia vihollisia sillä ei ole. Kalastus on yksinomaan c&r eli pyydä ja päästä. Puhtaasti elämyskalastusta. Vapakalastajat ovat olleet suureksi avuksi tutkimukselle. Vancouverin ja Hopen ( n. 150km jokea) välillä on merkattu ja rekisteröity 48 000 sampea. Vuonna 2008 alkaa projekti, jossa pyritään mm. selvittämään kutualueet. Kukaan ei tarkkaan tiedä minne kalat kutevat. Kutualueet halutaan rauhoittaa totaalisesti. Tässä on taas asennetta. Kalastuslupaan lisätään sampitarrra, jonka tuotto menee tutkimukseen, eikä millekään neuvontajärjestölle.

Sampi lisääntyy hyvin, sen todistaa pienien sampien määrä saaliin joukossa. Sampi on raadonsyöjä ja se hakeutuu joessa akanvirtoihin, jonne kulkeutuu saalista virran mukana. Intiaanit kalastavat kotitarpeikseen, perkaavat lohet rannassa ja sampi syö perkeet. Ketju toimii kunhan kaikki riippuvuussuhteet toimii. Lohen loppuminen olisi katastrofi mm. sammelle. Tänä vuonna lohen nousu oli pahasti myöhässä ja sammilla kova nälkä. Pitäisi ehtiä tankata,  koska talvisaikaan sampi ei syö, se vaipuu horrokseen kuten karhut konsanaan. Sammen suussa ei ole hampaita, eikä se näe sameassa joessa mitään. Sillä on nokan alla 4 tuntoviikseä ja hajunystyröitä. Näiden avulla ruoka löytyy ja sampi voi imaista suppilomaiseen suuhunsa herkut joen pohjasta.

Aloitimme kalastuksen joen keskellä olevalla ”luodolla”. Tosin korkean veden aikaan se taitaa olla kokonaan veden alla. Niin tai näin, oppaamme viritti 4 vapaa. Syöttinä käytettiin mustekalaa, jota oli marinoitu kaupallisessa sampihajusteessa. Tehokkain syötti olisi lohi, mutta sen käyttö on kielletty. Syynä kalatautien leviämisen pelko, jos syöttilohta tuodaan mistä sattuu. Rangaistus lohen käytöstä syöttinä on huomattavasti kovempi kuin  esim. luvatta kalastamisesta. Menee vehkeet ja tulee roimat sakot. Saattaa mennä autokin, jos olet sillä ajanut kalaan, koska sitä on käytetty kalastuspaikalle menemiseen. Ylipäätään Kanadassa ei kannata kalastaa luvatta tai väärin menetelmin. Valvonta on tiukkaa. Koko päivänä näimme neljä muuta kalastusporukkaa + valvojaveneen, jossa oli 3 valvojaa kyydissä. Tämä noin 15km matkalla. Sammen kalastus tapahtuu pohjaongella. Painoina käytettiin ratakiskon nauloja. Niitä saa ilmaiseksi ja ei ole lyijyä, joka on kova myrkky. Reipas heitto, syötti painoineen noin 30 metrin päähän pohjaan, löysät pois ja vapa telineeseen rannalle. Vene on valmiina lähellä, koska iso sampi saattaa lähteä kovaa ja osaa käyttää joen virtausta hyväkseen. Vaikka siiman vetolujuus on 35kg, on turha luulla että pystyt pysäyttämään kalan. Ei onnistu. On hypättävä veneeseen ja ajettava perään niin kauan kuin on vielä siimaa puolalla. Toinen sammen käyttämä taktiikka on terävät kivet pohjassa. Siima katkeaa niihin helposti. Sammella ei ole hampaita.

Kaikesta näki, että oppaamme Kyle tietää mitä tekee. Oppaat anovat joka vuosi opaslisenssin, joka maksaa noin 1600 euroa. Summa sisältää vastuuvakuutuksen. Ei tarvitse olla yhtään rikettä kirjattuna, jos haluat toimia oppaana. Hyvä systeemi. Oppaamme vene on 27 vuotta vanha alumiinivene, joka on työkalun näköinen, mutta toiset 27 vuotta on vielä edessä. Kolmas perämoottori on menossa ja kuulemma seuraava on nykyaikainen 4-tahtinen. Potkureita ei juurikaan mene, koska paikallistuntemus takaa oikeat ajolinjat joessa. Turistin, joka ei osaa, on ihan turha lähteä itse sössimään joelle.

Kovin kauan ei kestänyt kun yksi vavan kärjistä rupesi heilumaan siihen malliin, että sampi oli syötin kimpussa. Oppaan ohje: Vapa käteen, laske vapa hitaasti vaakatasoon, kelaa löysät pois jaa tee vastaisku rajusti. Rajusti tarkoittaa sitä, että yrität riuhtaista sammelta pään irti! Kirjaimellisesti näin. Koukku pitää kerta kaikkiaan istuttaa sammen huuleen, muuten se ei pysy kiinni. Janne tarttui vapaan, kelasi löysät pois ja teki ”vastaiskun”. Ohi meni. 0-15 omassa syöttövuorossa. Sama juttu uudelleen, 0-30 sampien jengille. Nauru maittoi, kun soitimme suutamme vaisuista vastaiskuista. Turisti on turisti. Seuraavaksi oli allekirjoittaneen vuoro. Tempaisin vastaan kuin huomista päivää ei olisi. Sampi kiinni. 10 minuuttia raakaa vääntöä ja sampi saatiin rantaan. Mahasta kiinni. Kala ei ollut kovin suuri, mutta tuli poikittain. Kalastelimme paikassa muutaman tunnin ja siinä ohessa Janne väsytteli elämänsä suurimman kalan. Pituutta 201 cm, painoa noin 85 kg. Pian vaihdoimme paikkaa, mutta ko. paikassa oli hiljaista, söimme hyvät eväät, jotka kuuluivat hintaan. Oppaan rouva oli ne tehnyt. Varsinkin munasalaattileivät jäi mieleen. Helkutin hyvää. Mentiin vielä kolmanteen paikkaan, josta nousi 4 sampea lisää. Kaiken kaikkiaan saimme 8 sampea, joista 6kp oli yli 1,5 metrisiä. Siis kunnon vonkaleita. Kun olosuhteet eli veden korkeus on kohdallaan, ko. saalis edustaa keskiarvoa. Siis varsin terveellä tolalla on sampikanta tällä hetkellä Fraser joessa. Ja miksi ei olisi, koska kaupallista pyyntiä ei ole ja vapakalastaja laskee kalat takaisin. Valkosammen liha ei ole kulinaarinen herkku.

Kaiken kaikkiaan päivä joella oli erittäin mielenkiintoinen. Tuli hyvää oppia ja vielä muutama kala kaupan päälle. 8 tunnin keikka maksoi kaikkineen 160 euroa per hlö. Brittiläisen Kolumbian sammen kalastuksen mekka on Chilliwack, joka sijaitsee noin 100km Vancouverista itään. Netistä löytyy hakemalla runsaasti tietoa ja kuvia. Aika lailla hienoa hommaa, sanoisin. Etten sanoisi herrasmiesten puuhaa. Laitat onget telineisiin, istut rantatuoliin, juot ollutta, nautit eväistä ja otat aurinkoa. Mitään ylimääräistä puuhastelua ei ole. Saa nautiskella. Ei tosin sovi hermoheikoille, joiden on käveltävä ympyrää ja pureskeltava sormenkynsiä koko ajan. Edellinen 4 hengen porukka oli saanut juotua yhteensä 84 tölkkiä olutta päivän aikana. Me juotiin kaksi, koska enempää ei ollut. Kuulemma yksi kavereista oli ollut aika lailla huonossa hapessa tuotteistettuaan noin 30 tölkkiä olutta. Siihen me emme olisi pystyneet edes yrittämällä. Osaa ne muuallakin!

Lohen kalastus, Nootka Sound

Takavuosina ollaan kalastettu lohta Campbell Riverissä, Uclueletissä, Port Hardyssa ja Rivers Inletissä useampaan kertaan. Päätin, että tänä vuonna lähdetään Nootka vuonoon, Vancouverin saaren länsirannikolle. Myin ajatukseni Juhalle ja myöhemmin Jannekin meni helppoon ja päätti lähteä mukaan. Tuttuun tyyliin meikäläinen uhosi, että kalaa tulee ja kädet kipeinä et edes jaksa kaikkea kohdalle tulevaa väsytellä.

Saavuimme Cougar Creek nimiseen paikaan sovittuna päivänä. Meidät noudettiin veneellä lodgelle Critter Cove nimiseen paikkaan. Kamat kyytiin ja menoksi. Edessä olisi 4 täyttä kalastuspäivää meille täysin tuntemattomilla vesillä. Pääasiallinen kalatustapa olisi takilat. Ns. mooching, jota on harjoitettu Rivers Inletissä ei ole kovin suosittua. Kalat on keskimäärin syvemmällä, joten niitä on hankala tavoittaa pelkällä painolla. Sen takia päädyimme takiloiden käyttöön. Uistelimme koko ajan 3:lla vavalla eli yksi per ukko. Eipä siellä kukaan muukaan juuri enemmällä uistele. Jos nousuparvet on kohdallaan, enempää ei tarvitse ja paljon mukavampaa kun rompetta on vähemmän. Olen itse hieman kyllästynyt Itämeren lohenuisteluun juuri sen takia, että välineitä ja kalustoa pitää olla niin helkatisti. Laiskurina en jaksa pulata vehkeiden kanssa. Liian vaivalloista. Sitä paitsi ne on kalliita. Kalaa on esim. Suomenlahdessa kuitenkin niin vähän keskimäärin, että on vaikea itselleen perustella kamojen hankintaa ja ylläpitoa. Onneksi kimppaan ostettuna saa ”alennusta”. Koska omat vapamme olivat ja ovat edelleen kateissa, saimma lainaksi 3kpl Shimano TDR vapoja. Ihan asialliset vavat sinänsä, mutta omaa Loomista oli koko ajan ikävä. Se vaan on niin hyvä vapa, eikä tämä ole makuasia.

Merkille pantavaa ja uutta meille oli veden lämpö. Pinta noin 20 asteista, joten oli helppo uskoa, ettei lohi viihdy ihan pinnassa. Suositeltu uistelusyvyys oli 40-60 jalkaa. Yleisin asetus meillä oli 40,50 ja 60 jalkaa 3:lla vavalla. Flasherit olivat suosittuja, mutta ihmeen pitkillä tapseilla. 1,5m  - 2m. Siis siten, ettei mitään liikettä välity levystä syöttiin tai vieheeseen. Väreinä vihreä tai punainen. Emme olleet paikalla keksimässä ruutia uudelleen, vaan nöyrästi tottelimme ja säädimme pyynnit paikallisen tavan mukaan. Uistelunopeutena pidettiin 1,5 – 2 solmua. Ollaan merimiehiä, metsäpartiolaiset käyttää kilometrejä. Syötteinä tarjottiin huputettua anjovista tai ilman huppua cut plugiksi leikattua silliä= pää poikki veitsellä 45 asteen kulmassa, sisukset ulos ja vetoon. Pyörii vinhasti. Keinotekoista emme kokeilleet, mutta suosittuja ovat mm. erilaiset lohilusikat ja vetoperhot. Kaiken kaikkiaan valikoima on laajempi kuin Rivers Inletissä, jossa juurikaan muuta kuin syöttiä ei käytetä. Kun Nootkassa on hyvin kalaa, hupun värillä ei ole mitään merkitystä. Jos kala on nirsolla tuulella, esim. kromivärit kelpaa.

Nootkassa on pienempi vuoroveden vaihtelu kuin Rivers Inletissä. Pari metriä vastaan 4 metriä, mikä tarkoittaa huomattavasti pienempiä virtauksia. Tämä tarkoittaa uusia haasteita kalastuksellisesti, koska kalan tarvitsee hakea vähemmän suojaa virtauksilta. Rivers Inletissä tehokasta kalastusaikaa on vain 4 tuntia per päivä eli tunti ylä/ala veden molemmin puolin, jolloin virtaus on hiljaisempi. Lohi aktivoituu. Nootkassa kalat löytyy isommilta alueilta ja silloin määräävänä tekijänä on nousukalojen pulssit. Periaatteessa elokuussa jokainen nousuvesi tuo vuonoon uutta kalaa, mutta ei tasaisesti. Siis välillä saattaa olla viikko tai kaksi hiljaisempaa ja taas perään pari viikkoa varsinaiset lohipeijaiset. Tätä ei kukaan pysty ennustamaan ja kun matka on varattava jopa vuosi etukäteen, olet täysin luonnon armoilla. Tämä on hyvä ymmärtää ja hyväksyä, jos lähdet reissuun.

Nootkasta lähtee 7 lohijokea, joista yksi on muita suurempi, Conuma River. Tämän joen suulla on viljelylaitos, jossa kasvatetaan istukkaita. Vuosittain jokeen istutetaan 3 miljoonaa poikasta. Muut joet ovat luonnonvaraisia ja niiden edustoilla on kaikki kalastus kokonaan kielletty tietyn rajan jälkeen. Rajat on merkattu maastoon. Nootkassa ollessamme ammattikalastajat saivat yhtenä yönä kalastaa istukasjoen edustalla. He kalastavat ajoverkkotyyppisesti muutaman tunnin ja korjaavat helposti 20 000 lohta parempaan talteen. Siis istukasalueella terminaalikalastus on ajoittain ja valvotusti sallittua muutaman kerran kesässä. Viranomainen valvoo lohen nousua ja jos kudulle pääsee tarpeeksi lohta, ammattikalastajat saavat aikaikkunan, jonka puitteissa voi kalastaa.

Oma menestyksemme oli sangen vaatimaton. Vain 4 mitallista lohta, suurin 11kg. Saimme lukuisan määrän alamittoja, mikä on toisaalta hyvä merkki sekin. Itse vuono oli aika hiljainen. Toki rantaan tuotiin kaloja, mutta kaiken kaikkiaan myös muillakin oli hiljaista. Vancouverin saaren länsirannikon ulkopuolella sijaitsee ns. Salmon Highway=lohien maantie. Lohet uivat etelään tiettyä reittiä vaelluksellaan. Nootkan suuaukon pohjoispuolella on Ferrer Point niminen kärki, johon osa kaloista pysähtyy. Huippupaikka, mutta pienen veneemme resurssit eivät riittäneet matkaan, joka oli mökiltämme noin 25 mailia per suunta. Tapasin yhtenä päivänä rannassa kaverin, jolla oli veneessä 4 hienoa kirkasta kuningaslohta, kaikki yli 10kg, suurin 16kg. Kalat tulivat kolmessa tunnissa Ferrer Pointilta. Syönti oli kuulemma heikkoa! Kateeksi käy, mutta ainoastaan positiivisessa mielessä.

Kaiken kaikkiaan taas hieno Kanadan reissu. Suosittelen edelleen kaikille kalastuksesta kiinnostuneille. Kustannukset: Critter Cove mökki, sisältäen veneen + bensat = 800 euroa per hlö 5 yötä. Lento Helsinki – Vancouver – Helsinki Lontoon kautta 1100 euroa. Auton (minivan)vuokra 10 päivää 500 euroa. Kalastuslupa 40 euroa.

Ahis

Linkit:

www.crittercove.com

http://www.bcsturgeon.com/