Arki?
Elämäämme on jostain merkillisestä syystä luikerrellut kaiken täyttävä arki. Se tarkoittaa kurjaa taapertamista harmaudessa. Tässä täytyy olla ilmeinen virhe. Ikäviä velvollisuuksia, aikaisia herätyksiä, kassajonoja ja pomo, jonka kengännumero on ÄO:ta suurempi. Erityisen kurjaa on silloin, kun ei ole odotettavissa houkuttelevia kohokohtia, joiden haavemaailmaan paeta tätä kaikkea. Jotain täytyy olla, jota odottaa, missä elämisen arvoinen elämä ja onni meitä odottavat. Tässä ja nyt ei toimi. Odotamme lottovoittoa, kesää, lomaa, eläkkeelle pääsyä, pomon aivohalvausta ja perjantaipullon vapauttavaa känniä, hetkeä, jolloin elämämme todenteolla alkaa.
Vuoden saldo 51-1
Teemme kaikkemme, jotta pysyisimme unessa elämämme läpi. Viime vuodet olemme olleet elossa viikon vuodessa. Loput 51 viikkoa vaellamme zombeina arjen läpi muistelemalla menneitä, tai odottamalla tulevia täyttymyksiä, jolloin tämä loputon verryttely loppuu ja tositoimet alkavat. Olo on kuin elämä olisi ikuista harjoituslenkkiä täyden stadionin ulkopuolella, ilman mahdollisuutta päästä osoittamaan todelliset kykynsä hurraavien kansanjoukkojen eteen. Arki on saanut meistä niskalenkin lukemin 51-1.
Naru kaulaan vai haaveilemaan?
Jotta heikoimmat meistä eivät olisi vetäneet itseään kiikkuun, jotain oli tehtävä. Numerot oli saatava tasoittumaan. Ajattelimme elää tänä vuonna kokonaista kaksi tai jopa kolme viikkoa, joten päätimme varata kaksi matkaa. Tämä tietää enemmän kaurapuuroa, samat reikäiset kledjut saavat kelvata mukuloille vuoden kauemmin, eikä muijan, huonosti selän raapimiseen sopivat tekokynnetkään, ole välttämättömät. Tinkiminen muiden menoista ei kuitenkaan ole meille vaikeata, hallitsemmehan tämän
“I, me and myself”-elämänasenteen suvereenisti.
AUSTRALIA 2003
Ahis on megalomaanikko. Kaiken tulee olla suurta, tai mielummin vielä suurempaa. Vielä suurempikaan useimmiten ei ole tarpeeksi. Täytyy olla “sika makeen kokoista”. Ahiksen painostuksesta varasimme matkan Australian Valliriutalle marraskuussa 2003. Tukikohtana toimii Queenslandin Cairns. Kipparina Kim Andersen.
Kalastamme suurta, tai vielä isompaa, jopa sika makeen kokoista mustaa marliinia. Australian Valliriutta (Great Barrier Reef) on tilastollisesti maailman paras marliininkalastusalue. Sesonki alkaa syys-lokakuun vaihteessa kestäen n. 3 kuukautta. Tällöin kalat uivat kutuvaelluksellaan pitkin riutan itäreunaa pohjoisesta etelään. Olemme varanneet veneen miehistöineen 4 päiväksi "live aboard" periaatteella eli tuona aikana emme tule rantaan. Tyypillinen kalastuspäivä: aamusnorklausta riutalla, aamiainen, GT:n (Giant Trevally) kalastusta kevyin välinen, lounas, iltapäivällä 4-5 tuntia marliinin uistelua, yöksi riutan suojaan, illallinen.
KANADA 2003
Taitamattomuutemme, jonka vain ahneutemme ylittää, vaatii kalaisia vesiä, jotta itsetuntomme, joka vaatii jatkuvia onnistumisia, pysyisi kunnossa. Suomen huonosti hoidetut kituvedet vaativat ylivertaista taitoa, jota meiltä ei löydy. Siksi lähdemme taas elokuussa Rivers Inlettiin. Viime vuoden virheistä oppineena olemme aikaistaneet matkaa. Ana, joka on saanut henkiyhteyden kuulun Intiaanipäällikön henkeen, sai totemia katsomalla selville parhaat ottiajat kuningaslohen suhteen. Varasimme nämä päivät.
Edellisen matkanjohtajan lukuisten epäonnistuneiden valintojen johdosta matkanjohtajaa on päätetty vaihtaa. Viimeisenä pisarana viime reissulla pieleen mennyt vuokra-auton valinta. Ahis valitsi auton, joka sai parkkisakon. Sakko kulkeutui yllättäen visalaskun mukana Suomeen maksettavaksi. On luonnollista, että silloinen matkanjohtaja oli muiden muistin mukaan yksin liikkeellä, kun sakko tuli.
Näihin "toisaalla"-paikkoihin, jossa elämä on, ei pääse taksilla. Joudumme lentämään.
ahis & juha
|
|
