Tarina kevättaimenen kalastuksesta

Teoria kertoo, että aikaisin keväällä meritaimen hakeutuu mahdollisimman lämpimään veteen. Mielestäni tämä on niitä harvoja opinkappaleita, jotka pitävät paikkansa. Olimme kalassa Porvoon edustalla kauniina aurinkoisena kevätpäivänä. Veden lämpötila pinnassa oli 6 astetta. Juha mittasi lämpöä toisella mittarilla parin metrin syvyydestä. Totesimme veden lämmön olevan saman pinnassa ja vähän syvemmällä. Heittelimme uistinta etelän puoleisella rannalla suurehkossa lahdessa. On hiljaista, eikä kalasta ole tietoakaan. Ajelehdimme hiljakseen kohti itää ja saavumme pienemmän lahden suuaukolle.

”Tuolla !” Juha näkee hopekyljen hyppäävän. Samassa veden lämpötila nousee kahdella asteella ! Pulssi kiihtyy. Voisiko tässä olla parvi ? Vaihdan nopeasti siiman päähän luottouistimeni, ruostuneen ”lehmänpaska” crocodilin, jonka koukku on nähnyt parempia päiviä. Heitän hypänneen kalan suuntaan ja heti tärppää ! Kala hyppää ilmaan. Ilmapunnitus n. 1,5 kg. Nopea syöksy ja irti. Kiroilua. Lainaan Juhan pakista vieheeseeni uuden kemiallisesti teroitetun koukun. Juha tuskailee taustalla, on sotkenut hyrräkelansa siiman huolella. ”Heitä nyt, Ahis!” Teen työtä käskettyä ja taas kala kiinni ! Nyt pysyy ! Muutama komea hyppy ja jarrua huudattava syöksy. Muutamassa minuutissa haavissa on n. 1,5 kg Taimen.

Juha saa sotkunsa selvitettyä. Laittaa siiman päähän Kulp-crocodilin. Kalastaa samaa plänttiä kuin minä. Kalat vain näykkivät uudenkarheaa Kulpparia. Ruostunut sen olla pitää! Saan neljä taimenta samasta 5 x 5 m aukosta.

Keväällä meritaimenen heittokalastus on mahtavaa. On lämmintä ja valoisaa. Tuuleksi riittää se, että veden pinta rikkoutuu. Pitää olla malttia ja kärsivällisyyttä etsiä lämpimämmän veden alue. Kala parveutuu näihin paikkoihin ja useamman kalan saaliit ovat mahdollisia.

Muistakaa 55cm alamittaraja !

Ahis