Ammattikalastajan oikeus harjoittaa ammattiaan on pyhä, koskematon. Miksi?

Jos pyyntiä jollain paikalla, tai tavalla, on harjoitettu sukupolvesta toiseen, antaa se oikeuden harjoittaa sitä vastakin. Miksi? Onko kysymys perimmäisistä kysymyksistä eli ns. "saavutetuista edusta"?

Jos yhteiskunta asettaa ammattikalastajan pyynnille suojelullisista syistä rajoituksia, olisi sen korvattava kalastajan tulonmenetykset. Miksi?

Oikeus ammatinharjoittamiseen:

Maailma muuttuu ja ammatit sen mukana. Ammattikalastajan toimi ei ole mitenkään sen eriskummallisempi kuin radiosähköttäjän tai tuhansien muiden sukupuuttoon kuolleiden ammattien edustajat, joiden puuhastelun tekniikan kehitys, ympäristön tilan muutokset tai tietoisuuden kasvu on tehnyt tarpeettomaksi tai jopa haitalliseksi. Tilanteessa jolloin näin käy, hommataan toinen ammatti, jolla perhe elätetään.

Jo ammoisista ajoista lähtien...:

Se, että joku tai jotkut ovat harjoittaneet jotain ammattia tai tapaa pitkään, ei ole minkäänlainen tae toiminnan oikeutuksesta tai sen eettisyydestä nyt vallitsevassa tilanteessa. Edellä oleva pitää paikkansa myös kun kyseessä on ammattikalastus.

Arvot ja ympäristöt muuttuvat. Sodassa tapat ja saat mitalin. Kun rauhan olossa nitistät jonkun nakkikioskin jonossa, joudut sälehoitoon. Yli 90% maapallolla asuneista eliölajeista ovat kuolleet sukupuuttoon ympäristönmuutosten seurauksena. Näin käy myös ammattien kanssa. On joko sopeuduttava tai kuoltava.

Saavutetut edut:

Käsitteenä tämä on erityisen absurdi, eikä tämänkaltaista elämälle vierasta käsitettä voisi ajatella syntyneen muualla kuin kuin Skandinaviassa. Luulemme asuvamme ankarissa olosuhteissa, vaikka ympäristömme on todellisuudessa yksi ennustettavimmista maapallolla. Täällä luonto on leppeä. Vuodenajat vaihtuvat oman tasaisen rytmin mukaa, joskus sataa puoli metriä lunta talven aikana, joskus vain 48 senttiä. Jäät lähtevät vesistöistä viikon tarkkuudella.

Ilmeisesti juuri tästä ilmastollisesta ennustettavuudesta on siinnyt valheellinen ajatus “saavutetuista eduista”. Maissa, joissa joka toinen sukupolvi mutavyöry vie kaiken omaisuuden, taloa myöten, ei moista olisi tullut ajatelleeksi. Tai ainakaan ajatuksen esittäjän ei ajateltaisi pelaavan täydellä pakalla.

Vaikka idean keksijän persoona jää hämärän peittoon, on varmaa, että siinä on pönkitetty jonkun henkilökohtaista valtaa typerysten pelon kustannuksella. Elämässä ei voi olla mitään saavutettuja etuja. Koko ajatus on elämän syvimmän olemuksen, vaihdannan, vastainen. Kaikki mitä Sinulla nyt on, voidaan seuraavassa silmänräpäyksessa Sinulta viedä. Kaikki.

Ajatus kaiken katoavaisuudesta tuntuu keskivertoihmisestä ahdistavalta, ja sitä voi tietysti yrittää paeta haaveilemalla “saavutetuista eduista”. Jos Sinulla nyt on tunne jostain saavutetusta edusta, se on valhetta, ja jonain päivänä tulet huomaaman sen, vaikka olisit ammattikalastaja.

Korvaukset ammattikalastajille:

Kun ammattikalastukselle asetetaan ympäristösuojelullisista syistä rajoituksia, on erityisen käsittämätöntä ja vastemielistä vaatia, tahi sitten maksaa korvauksia rajoitusten ajalta.

Kalastajat ovat yrittäjiä, niin kuin muutkin yrittäjät.
Yrittämiseen kuuluu yrittäjän riski, eikä ole yhteiskunnan tehtävä sitä poistaa. Yrittäminen on eturintamassa oloa, vailla varmaa tietoa seuraavasta palkasta. Luonteensa takia se sopii harvoille. Jos yrittäminen ei tunnu omalta, niin aina voi mennä toisille töihin, vaikka olisit nyt ammattikalastaja.

Minkään ammattiryhmän lyhytnäköiseen ajatteluun perustuvien itsekkäiden taloudellisten etujen ajaminen ei voi ylittää ympäristönsuojelullisia näkökohtia. Ei edes ammatikseen kalastusta harjoittavien.

juha