|
Alkusanat
Erä-lehdessä ja keskustelupalstoilla on taitettu peistä Catch & Release-kalastuksesta. Kalastuksen arvoista ja moraalista. Puolesta ja vastaan.
Kaikista lukemistani artikkeleista ja viesteistä on jäänyt tunne kun kirjoittajien ymmärrys olisi vakavasti puutteellinen.
Lehtien kirjoittelu on liirunlaarumia, koska on ajateltava mainosmarkkoja ja varottava pyllistämästä mihinkään. Toisissa kirjoituksissa ollaan asian puolesta, toisissa vastaan. Perusteet hataria juupa eipäs tasolla. Yhteistä näissä keskusteluissa on ollut pintakuohuissa kulkeminen ilman syvempää tietoa mistä todella on kysymys.
Vaikuttipa Erä-lehdessä haastateltujen C&R kalastuksen vastustajien, Uudenmaan TE-keskuksen Kalatalousjohtaja Markku Marttisen ja Suomen Kalamiesten Keskusliiton Toiminnanjohtaja Maija Castrénin ja Helsingin kalastusmestari Matti Mielosen haastattelut enemmän henkilökohtaisilta ja yhteiskunnallisilta sairaskertomuksilta, kuin harkituilta vastauksilta.
Kansankynttilöiden vastauksia lukiessa ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Puhutaan “Suomalaisesta kalastuskulttuurista”, "kansallisesta perinteestä, “kestävästä kehityksestä”, vaikka jokainen, joka on pidempään kalastanut voi itse todeta mihin em. tapoja noudattamalla olemme joutuneet. Kehitys on ollut kestävää, kyllä. Kalakannat ovat tasaisesti heikentyneet.
Se, että suomalainen "kalastuskulttuuri" on johtanut nykytilaan pitäisi olla hätähuuto tapojen muuttumiselle.
Vaikka kalastus kerää harrastajakseen ja ilmeisesti virkakoneistoonkin keskimääräistä yksinkertaisempia ihmisiä, on heillekin hyödyksi tuntea elämän perusperiaate. Miksi ihminen toimii niinkuin toimii? Se on, keskivertokalamiehen tavoin, erityisen yksinkertainen:
|
|
Esimerkki
Kalastaja heittää vieheensä veteen ja saa kalan ottamaan siihen. Kalastaja on saanut valtaa suhteessa kalaan. Toisin sanoen kalastaja on onnistunut tarjoamaan vieheen, joka kelpaa kalalle, paikkaan, jossa kala on. Kalastajalla on ollut oletus kalan olinpaikasta ja oletus sen kelpuuttamasta vieheestä. Tämä on valtaa suhteessa kalaan ja siksi tärppi (kasvanut valta) tuntuu kalastajasta hyvältä.
Tärppi ei kuitenkaan ole kalastajan vallanhimolle tarpeeksi. Jos kala irtoaa hetken rimpuilun jälkeen, niin sadattelun tulvaa seuraa tyhjyyden (arvottomuuden)tunne. Valta kalaan on kadonnut. Jotta ihminen saa tyydytystä on vallan kasvettava. Niinpä tärppiä on seurattava kalan väsytys. Valta suhteessa kalaan lisääntyy sen lähestyessä kalastajaa. Kun saalin väsytys on lopuillaan ja kala on lähietäisyydellä, on kalastajan valta kasvanut niin suureksi suhteessa siihen, että kalastaja voi joko päättää irroittaa saaliinsa koukuista, vapauttaen sen, tai tappaa kalan. Tappamalla kalan, on kalastaja käyttänyt äärimmäistä valtaansa suhteessa saaliiseen. Kun kala on väsytetty vapautettu/tapettu ajaa vallanhimo jatkamaan kalastusta uusien tärppien ja väsytysten toivossa.
Ihminen joka tappaa kalan syödäkseen, hankkii edellisen vallan lisäksi valtaa kehonsa aikaansaamaan näläntunteeseen. Syömällä kalan, nälkä hellittää. Näläntunne on hallinnassa, siis omassa vallassa.
En puutu tässä sen enempää ihmisen oikeuteen syödä ketä tai mitä huvittaa nälkäänsä. Se on ihmisten mielestä oikeudenmukaista. Erityisen epäoikeudenmukaista sen sijaan on kun valkohai, syö ihmisen. Se on tapettava. Ihminen toisin kuin muut maapallon asukkaat on korvaamattoman arvokas, vaikka mistään uhanalaisesta lajista ei ole kyse. Ihmisistä tietysti Suomalainen on arvokkaampi kuin muunmaalaiset. Tähän tulokseen tulee, kun lukee uutisen maanjäristyksestä, jossa on kuollut 451 ihmistä ja yksi Suomalainen.
Vallanhimo
Saamalla kaloja kalastaja hakee/saa valtaa myös suhteessa muihin kalastajiin. Kun saat isompia kaloja kuin toiset kalastajat tai kun saat enemmän kuin toiset, olet kovan kalamiehen maineessa. Maineesi on valtaa suhteessa muihin kalastajiin. Sinua kuunnellaan kun puhut kalastuksesta, ja sinulta kysellään neuvoja. Voit jopa saada taloudellista tukea sponsoreilta. Tämä kaikki tuntuu hyvältä, valtasi on kasvanut. Lisää valtaa hamuavan kalastajan tunnistaa siitä, kun sähköpostit ja tekstiviesti kilahtelevat onnistuneiden kalareissujen jälkeen. Painot, mitat ja kuvat, saapuvat ennätysajassa kaikkien asianosaisten ja osattomien tietoisuuteen. Nollareissun jälkeen taasen on kuolemanhiljaista. Ei viestejä. Ei viestejä siksi, koska nollareissusta kertominen vähentäisi hänen valtaansa suhteessa muihin. Vallanhimosta kärsivälle tämä vastaa pientä kuolemaa. Katso vaikka Vetomuistelijoiden tai Kalastus.comin keskustelupalstaa, siellä ei nollareissuilla pullistella.
Kaikki inhimillinen toiminta noudattaa yllämainittua periaatetta. Kalastuksen tilalle voit vaihtaa minkä tahansa muun toiminnan lajin.
Vallanhimon määrä
Vallanhimon aste ihmisissä vaihtelee heidän henkisen kehittyneisyyden mukaan. Mitä alhaisemmalla tasolla olet henkisesti, sitä voimakkaampi on vallanhimosi. Olet valmis alistamaan ja uhraamaan kaiken sen tyydyttämiseksi. Mukaanlukien ympäristön ja/tai läheiset ihmiset, mikäli se palvelee päämäärääsi, valtasi kasvua. Siksi maailmaa ovat hallinneet,hallitsevat ja tulevat hallitsemaan, henkiset kääpiöt.
Mitä kehittyneempi olet ihmisenä, sitä vähemmän Sinulla on tarvetta hankkia valtaa suhteessa johonkin asiaan tai ihmiseen. Muiden mielipiteet ovat yhdentekeviä Sinulle. Toimit vähimmän vastuksen periaatteella. Jättäen jälkeesi pienimmän mahdollisen jäljen vierailustasi täällä.
Jotkut kalastajat pamputtavat kaiken johon vain saavat kätosensä kiinni. Joillekin riittää kalan väsyttäminen ja vapauttaminen sen jälkeen. Onpa jopa ihmisiä, jotka iloitsevat pelkistä tärpeistä. Joku voi nautti pelkästä heittelystä. Voipa henkisesti pitkälle kehittynyt ihminen nauttia luonnossa olemisesta ja pelkästä hiljaisuudesta, rauhasta. Ilman kalastusta.
Vallanhimon ominaisuus
Luonto on amoraalinen, vailla hyvää tai pahaa, oikeaa tai väärää. Moraali, oikea ja väärä ovat ihmisen keksimiä subjektiivisia käsitteitä. Nämä käsitteet ovat luotu puhtaasti itsekkäistä syistä, ihmislajin säilymisen suojaksi, jotta ihmiskunnan valta suhteessa muuhun luomakuntaan säilyisi mahdollisimman suurena kuitenkaan tuhoamatta sitä. Vallanhimossa on näet sellainen ominaisuus, että riittävän voimakkaana se tuhoaa kaiken ympäriltään, kääntyen lopulta omistajaansa vastaan. Luonnon saastumisessa tai kalamäärän vähenemisessä on juuri tästä kysymys. Oman vallanhimon takia ympäristöä riistetään yli sen kestokyvyn kunnes on saavuttu tilanne jossa nyt olemme.
Tarvitseeko luontoa suojella?
Ihmisillä on harhakuva, että luontoa tarvitsee suojella. Luontoa ei tarvitse suojella. Luonto selviää aina. Se voi muuttua, mutta ei voi hävitä. Luonnonsuojelu, niin kuin kaikki ihmisen toiminta on pohjimmiltaan itsekästä toimintaa. Ihminen suojelemalla luontoa suojelee itseasiassa itseään, omaa lajiaan. Se on pyrkimystä säilyttää saavutettu valta suhteessa luontoon tai lisätä sitä. Saastuminen, kasvihuoneilmiö ja muut ympäristönmuutokset vähentävät ihmisen valtaa ympäristöönsä ja ovat siksi ei toivottavia.
Tästä huvittavana ilmiönä on järvissä suoritettavat “hoitokalastukset”, jossa nuotataan pois “roskakalaa”. Tätä tehdään silloin kun ihmisen vastuuttoman toiminnan seurauksena olosuhteet ekosysteemissä ovat muuttuneet niin, että lajien keskinäinen tasapaino on perusteellisesti järkkynyt. Kun “sairaskalastuksen” takia petokalakanta papitetaan pois, joudutaan turvautumaan “hoitokalastukseen”. Molemmat kalastuksen muodot ovat itseasiassa heijastuksia ihmisen ajattelutavan konkurssitilasta.
Miksi C&R on moraalisempaa kuin kalan tappaminen ruoaksi?
Kaikki ihmiskunnan nykyiset, menneet ja tulevat ongelmat ovat heijastusta ihmisen kontrolloimattomasta vallanhimosta. Siksi yksittäisen ihmisen (kalastajan) velvollisuus on omalla kohdallaan vähentää itsessään asuvaa pohjatonta vallanhimoa ja tyytyä vähempään. Ottaa ensimmäinen askel. Kalakantojen hupeneminen ja vesien nykyinen tila on suora seuraus vallitsevasta tavasta. Siksi on kestämätöntä perustella nykyisten toimintatapojen jatkamista ennallaan. Jos otat kaloja, niin otat vain sen, minkä ehdottomasti tarvitset ja käytät. Ei enempää.
Tappamalla kalan jätät oman jälkesi luontoon. Poistat sieltä yksilön lopullisesti. Vapauttamalla pitkänenän, se jatkaa päivystämistä tutussa montussaan mulkoillen viehettäsi ensi kerralla astetta epäluuloisempana. Se on hengissä, omaten yhä vapauden valita. C&R ei pelasta maailmaa, mutta on pieni askel ihmisenä oikeaan suuntaan, yritys vähentää omaa himoasi valtaan.
Jos ymmärrät ylläolevan, niin ymmärrät myös:
- Miksi saalismäärät ovat laskussa lähes kautta maailman,
- Miksi viehekalastus on moraalisempaa kuin verkkokalastus,
- Miksi heittokalastus on moraalisempaa kuin vetouistelu usealla vavalla,
- Miksi vetokalastus 18:llä vavalla on moraalisempaa kuin 19:llä.
- Miksi valtavia saaliita esittävät pönötyskuvat ovat vastemielisiä,
- Miksi turpeiden kalastajien pönötyskuvat, jossa kaloja roikotetaan silmäkuopista kertovat kaiken näiden henkilöiden henkisestä tasosta,
- Miksi kalastuskilpailut, jossa yritetään maksimoida kalamäärä, ovat erityisen vastemielisiä ilmiöitä,
- Miksi kalastus väkäsettömillä koukuilla on moraalisempaa kuin kalastus tavallisilla koukuilla,
- Miksi kalastuksen lopettaminen on moraalisempaa, kuin kalastamisen jatkaminen
- Miksi tämä artikkeli on täysin turha,
- Miksi mitään toivoa ihmiskunnan selviytymiseksi ei todellisuudessa ole
Hengitä syvään ja lue sama uudestaan.
......pamppu heiluu iloisesti silmien väliin rusahtaen, minun jälkeeni vedenpaisumus!
juha
|
|
