Ajatuksia lohenuistelun järkevyydestä Helsingin edustalla
Lohenuistelun EM-kilpailut 2004 on järjestetty. Kimppa oli edustettuna, kuten aikaisempinakin vuosina. Kisasta Ahis kirjoittaa erillisen tarkemman raportin.

Katselin netistä kisojen statistiikkaa viime vuosilta ja sovittelin sitä omaan käsitukseen Suomenlahden ja pääkaupungin vesien tilasta. Statistiikka puhu selkeää kieltä. Tarvitaan 15 päivää, lähes 600 litraa polttoainetta, muista heebeleistä puhumattakaan, jotta saadaan yksi kala veneeseen. Harrastuksen ei tule olla kannattavaa, mutta jonkinmoinen tuotos suhteessa panokseen tulisi olla. Nyt lohen vetoustelua Helsingin vesillä edustaa idiotismiä puhtaimmillaan.
Suomenlahden lohi- ja taimenkannat romahtaneet
Suomenlahdella aktiivisesti kalastusta harrastava on havainnut kalakantojen romahduksen. Saastuminen ja täällä harjoittettu virheellinen kalastupolitiikka ovat saaneet niskalenkin kaloista. Paska on niin sanotusti osunut tuulettimeen.
Kalastuksesta vastaavien virkamiesten ja poliitikkojen mielestä kaikki on hyvin ja "kalaa tulee paremmin kuin koskaan", kertoo tuo TV:stä tuttu, Helsingin pääverkottaja. Tutkijat, nuo järjen Kirkon edustajat ovat pihalla kuten aina. He eivät halua eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata, koska varmaa tutkittua tietoa ei ole.
Kalastuslainsäädäntö ja -säännökset kohdallaan?
Kalastusta koskeva lainsäädäntö on virkamiesten mielestä kohdaalla eikä kaipaa muutoksia. Mitä nyt verkkojen silmäkokoa nostetaan milli pari. Tietysti tämä vaatii pitkän siirtymäajan, jotta verkottaja ei saa vammaa sieluun ja veden nailonpitoisuus laske. Pitoisuuden lasku, kun pääverkojan mukaan aiheuttaisi huomattavia vieroitusoireita Helsinkiin muuttaneille heinähatuille, joiden ainoa vapaa-ajan harrastus, pilkkimisen ohella, verkotus on.
Istutusta, tuota rahanhaaskausta puhtaimmillaan jatketaan, ilman järkiperusteita.
Lohenuistelun loppu edessä?
Kisojen osallistuneiden veneiden määrä (vaikka onkin kuulema salaista tietoa) on jatkuvasti laskenut. Eikä ihme. Hitainkin, innostuneinkin ja heikkolahjaisinkaan vetouistelija ei voi olla huomaamatta saalismäärän laskua.
Parantuneet pyyntitekniikat (raksit) kätkivät kisoissa Suomenlahden kalamäärän laskun parin vuoden ajaksi, vaikka trendi on selvä jo pari vuotta sitten.
Kun kalan saaminen keskimäärin vaatii 15:den päivän uistelun ja lähes 600 litraa polttoainetta, on vaikea perustella harrastuksen jatkamista.
Äänestä kukkarolla
On epäisänmaallista kehottaa menemään ulkomaille kalaan, mutta todellisuudessa hyvien kalavesien Suomi on myytti vailla katetta. Maailmalta on vaikeaa löytää paikkaa, josta saisi kalastuksellisesti huonomman vastineen rahoilleen, kuin mitä kotoisilta kituvesiltä saa. Syyt onnettomaan nykytilaan ovat moninaiset, eikä niiden korjaamiseksi ole tehty mitään, eikä tulla tekemäänkään.
Ei ole kuitenkaan syytä vaipua epätoivoon, sillä maailmassa on paljon paikkoja, jossa on runsaasti kalaa ja missä vapakalastajaa arvostetaan. "Kotitarveverkottajia" ei ole, kalakantoja suojellaan. Pyynti tapahtuu kestävän kehityksen periaatteiden mukaan, joka takaa hienoja elämyksiä myös tuleville sukupolville.
Sieltä voit hakea elämäsi kalan.
juha
|