Mitä olisi tehtävä, jotta vapakalastajan saaliit paranisivat ja virkistyskalastuksella olisi toivoa Suomessa?

Miten tähän tilanteeseen on tultu?

Suomalaisen kalastuspolitiikan aikaansaannokset:

Kalakannat, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat laskusuunnassa. Virkistyskalastajat, joita Suomessa on 200000, kärvistevät nollareissujen, alamittaisten kuhien ja meritaimenien kurimuksessa. Lohenuistelussa tärpinvälit ovat niin pitkät, että välillä unohtaa olevansa kalassa. Kun räikkä joskus laulaa, sydän meinaa seisahtua säikähdyksestä .

Miten tähän on tultu?

Perussyy onnettomaan nykytilaan on vesien yksityinen omistusoikeus. Toisin kuin muualla maailmassa, jossa vedet katsotaan yhteiseksi omaisuudeksi, voi Suomessa yksityinen ihminen omistaa vettä. Tämä Suomessa pyhä ja rikkomaton omistusoikeus estää järkevän kalastuspolitiikan harjoittamisen.

Ikivanha sanonta kuuluu: "Ihminen, joka uskoo mielettömiin asioihin, tekee mielettömiä tekoja. Näin on käynyt Suomessa. Mieletön asia, vesien yksityisomistus, on johtanut mielettömän tekoon eli verkkokalastusoikeuteen. Maailmalla verkkojen käyttö on sallittu vain kalastuksen ammattilaisille. Meillä verkotus on sallittu kaikille, jotka omistavat vettä tai saavat vedenomistajalta siihen luvan. Helsingin äärimmäisen kuormitetuilla vesillä saa jokainen ruokakunta, luvat hankittuaan, tukehduttaa kaloja neljällä verkolla. Tätä mielettömyyttä perustellaan mm. seuraavasti: "Monille maaltamuuttajille verkkokalastus on henkireikä kaupungissa viihtymiselle." Kauppojen hyllyt notkuvat ruokaa, perusteita kotitarvekalastukselle (=pyydyskalastukselle) ei ole nyky-Suomessa tiheään asutuissa taajamissa.

Jos pystyt vapauttamaan ajattelusi hypnoosilukostasi ja mietit tarkemmin, on ajatus meren omistamisesta mieletön. Jos keskustelet asiasta ulkomaisen asiatuntijan tai virkistyskalastajan kanssa, he luulevat, että huijaat heitä. Eikä ihme, sillä juttu on kuin Aku Ankasta, jossa Roope sedällä oli hengitysilman omistusoikeus. Henkäys vitosen, huokaus kympin.

Asiaan kuuluu, että verkkokalastusta koskevat valtakunnalliset määräykset esimerkiksi silmäkokojen suhteen ovat olemattomat. Tämä on loogista, sillä jokaisella omistajalla on oikeus kohdella omaansa, niin kuin itse haluaa.

Onko toivoa paremmasta?

Toivoa paremmasta ei ole näköpiirissä, ennen kuin vesien yksityisomistuksesta luovutaan. Tätä ei ole näköpiirissä, sillä mikään ei ole niin pyhää kuin yksityisomistuksen suoja Suomenmaassa. Täytyyhän jokaisella omistajalla olla periaatteellinen oikeus kalastaa kalakannat sukupuuttoon omilla vesillä.

Auttaisiko kansituolien siirtely?

Edes ensiapua vapakalastajien saalismääriin ei saada ennen kuin virkistyskalastus siirtyy ympäristöministeriön hoitoon. Maa- ja metsätalousministeriö on vesialueiden omistajien talutusnuorassa.

Rktl:n selvityksessä mainitaan, että ..."Tulevien vuosien saalista ei saa vaarantaa, vaikka pyritään lähestymään tuottokyvyn rajoja." 'Tyhjiä sanoja, sillä tuottokykyä ei mitenkään valvota vesialueella, jossa verkkokalastuspaine on suuri.

Edelleen selvityksessä todetaan: "Vuoden 2000 lopussa oli voimassa 537 viranomaispäätöstä koskien onkimis-, pilkkimis- ja/tai viehekalastuskieltoa ."

Nämä kalastuslain 11§ mukaiset rajoitukset ovat oiva tapa säädellä vesien omistajien omia itsekkäitä etuja. Vaikka verkkokalastuksella nostetaan 80% kaloista, rajoitukset asetetaan lopulle 20%:n prosentin saaliin nostajille.

Verkkokalastus kiellettävä

Jos nykytilanteeseen halutaan parannusta, tulisi lainsäädännöllä puuttua verkkokalastukseen, joka tulisi kieltää muilta kuin ammattikalastajilta kokonaan. Ensiksi verkotus tulee kieltää alueilla, joissa vapakalastajia on paljon, suurien asutuskeskusten liepeiltä.

Myös ammattimainen verkkokalastus tarvitsisi rajoja. Verkkokalastuksen tulisi olla kokonaan kiellettyä rantojen välittömässä läheisyydessä. On mieletöntä rykäistä juuri istutetut meritaimenet keskenkasvuisina ylös verkoilla. Kalastukseen uhrattu panostus on minimaalisen pieni, eikä istutusahoille saada vastinetta.

Vesienhoidollisista syistä (vrt. rehevöityminen) tulisi sallia luvanvarainen verkkokalastus tarkoin määritellyillä alueilla. Tämän suorittaisi viranomainen tai ammattikalastaja viranomaisen toimeksiannosta.

Ennen verkkokalastuksen totaalikiellon voimaantuloa tulee aloittaa seuraavista toimenpiteistä:

1. - verkkojen silmäkoko suuremmaksi
2. - verkkokalastuksen totaalikielto istutusalueilla ja suurien asutuskeskusten läheisyydessä.
3. - kaikki kiinteät pyydykset pois läheltäkään nousujokia
4. - rysät ja lohisiimat sallitaan VAIN ammattikalastajille
5. - luonnonlohikantojen lisääntyminen esim. Tornion - ja Tenonjoissa varmistettava radikaalein lainsäädännöllisin toimenpitein
6. - valvontaa tehostettava

Ahis

Tämä artikkeli pohjautuu maa-ja metsätalousministeriön hiljattain julkaisemaan selvitykseen:

Virkistyskalastus Suomessa nyt ja tulevaisuudessa 2002.